Köyhän miehen ainoa oikeus

Ajatus kostavasta Jumalasta on luokiteltu jonnekin uskonnollisen esihistorian kammottaviin kellareihin. Valistunut ihminen vilkaisee sinne ja sulkee luukun kuvotusta tuntien.

Ei vain ole mietitty, miten ajatus kostavasta Jumalasta on syntynyt. Sen taustana on sellainen yhteiskunnallisen kehityksen varhaisvaihe, jossa ei ollut yleisiä lakeja. Oli vain kaksi oikeuden lajia, vahvemman oikeus ja oman käden oikeus. Käräjiä ei silloin istuttu.

Kun rikas ja vahva tuli ryöstömatkoillaan köyhän ja heikon luo, tällä ei ollut mitään keinoa puolustautua eikä saada lampaitaan takaisin. Hän saattoi vain kirota ryöstäjien perään, jotka pölyvana perässään kaikkosivat taivaanrantaa kohti.

Silloin köyhän miehen päässä syntyi ajatus, että Jumala jakaisi oikeutta ja kostaisi väärintekijöille. Olisi edes Jumala, joka olisi lopulta köyhän puolella.

Jumalan kosto oli köyhän miehen oikeusturva, se ainoa.

Toisinaan uskonnolliset opit ovat vuosisatoja käyttämättöminä ja hylättyinä, kunnes ne saavat uuden merkityksen.

Ehkä olisi taas aika muistuttaa Jumalan mahdollisesta kostosta.

Vai tietäisikö joku edes yhden muun keinon, jolla voisi pelottaa ylikansallisia yhtiöitä? Ne kiertävät alhaisten verojen ja matalien palkkojen perässä niin kuin luteet hakevat likaa? Hetken ne pitelevät hyvänä, mutta vain sen ajan kuin niille itselleen on hyödyksi. Sitten ne viskaavat ihmisen pihalle kuin kesäkissan. Ulkona on vilu ja nälkä.

Ei niille riitä kohtuullinen toimeentulo eikä suurikaan vauraus. Ne repivät juurineen kaiken, mikä irti lähtee.