Oikea lounasseura ja viisaat bonukset

Lukiessani ruotsalaisen jalkapallotähden Zlatan Ibrahimovicin elämäkertaa olen yllättynyt siitä, että tämä toisinaan oikukkaaksi primadonnaksi moitittu kuuluisuus on myös sosiaalinen lahjakkuus - niin kuin tietysti jokainen huippujalkapalloilija. Ei riitä, että hallitsee pallon. Menestyäkseen on osattava syöttää ja olla syötettynä. On aavistettava muiden pelaajien liikkeet.

Siirtyessään Juventuksesta Milanin Interiin Ibrahimovic tuli mahtiseuraan, joka oli rämpinyt kokonaisen vuosikymmenen. Ensisilmäyksellä hän havaitsi joukkueen sisäiset klikit. Brassit istuivat yhdessä nurkassa, argentiinalaiset toisessa ja muut jossain keskellä. Zlatan sanoi, että lounasseuran valitseminen vaikuttaa siihen, millä tavoin joukkue menestyy kentällä. Hän vaati klikkien purkamista, näytti itse esimerkkiä ja kiersi pukuhuoneessa puhumassa kaikkien kanssa. Ongelmien korjaamista auttoi se, että seurajohto oli hänen takanaan. Vihdoin erillisistä pelaajista tuli joukkue.

Klikkiytymisen lisäksi Zlatan valitti seurajohdolle siitä, että pelaajat saivat aiheettomia bonuksia. Niitä maksettiin yksittäisten, jopa merkityksettömien otteluiden voittamisesta. Hän sanoi, ettei sinänsä vastustanut bonuksia. Ne olivat hyvä asia, mutta niitä piti maksaa vain mestaruuden voittamisesta.Zlatan oivalsi, että bonuksia kannattaa antaa vain suurten ja samalla yhteisten päämäärien saavuttamisesta. Yksittäinen voitto ei auta vielä mitään.

Zlatanin opeilla Inter voitti vihdoin sen kaivatun mestaruuden. Hänen oma pelinsäkin kulki.