Natsikortti on yhä pakassa

Eräässä nettikeskustelussa huomautin jonkin nykyelämän käytännön muistuttavan kansallissosialistisen Saksan käytäntöjä.  Pian minua syytettiin natsikortin käyttämisestä - ikään kuin natseista puhumisessa olisi jotain vanhanaikaista, kulunutta ja loppuun käsiteltyä.

Todellisuudessa natsikortti ei ole hävinnyt elämänpakastamme mihinkään. Tauti on kerran voitettu, mutta se voi yhä uusiutua, ei välttämättä entisenlaisena vaan jossain muuntuneessa muodossa.

Aihe on minulle sikäli ajankohtainen, että olen lukenut Ian Kershawn'n kirjoittamaa Hitler-elämäkertaa. Sen äärellä olen havahtunut tavan takaa ajatukseen, että Hitlerin keinot ja periaatteet ovat vahvasti elossa. Nykyään niitä vain toteutetaan ikään kuin sivistyneesti, huomaamattomasti ja monesti taloudellisiin tosiasioihin vedoten. Olen hätkähtänyt myös sitä, kuinka vähän Hitleristä tiedetään, vaikka luulemme osaavamme hänen tarinansa, olemmehan me kaikkitietävät opiskelleet lukiossa yleistä historiaa ja katsoneet häneen liittyvän elokuvan.

"On tyystin samantekevää, vaikka he kuvailisivat meitä klovneiksi tai rikollisiksi; tärkeintä on, että he mainitsevat meidät, että he käsittelevät meitä yhä uudelleen ja uudelleen." Nämä sanat ovat itsensä Adolf Hitlerin, vaikka voisivat ne olla myös jonkin modernin kansanliikkeen mainospäällikön tai imagokonsultin ajatuksia. Ne todistavat sen, kuinka hyvin hitleriläinen agitaatio ja mielikuvien rakentaminen on voimissaan.

Toisaalta ottamalla tässä esiin Adolf Hitlerin minäkin lankean noudattamaan hänen toivettaan. Siitä huolimatta on parempi muistuttaa ovelasti lymyilevästä vihollisesta kuin tulla sopimattomana hyväuskoisesti yllätetyksi.

Ennustukset jälkikäteen tarkasteltuina

Ennen kisoja

Omien ennustusten jälkikäteinen tutkiminen tuo kummasti nöyryyttä.

Ennen jalkapallon EM-kisoja tein kaksi veikkausta joukkueiden menestyksestä. Ikään kuin virallinen ennustukseni  perustui siihen, että asiantuntija-arvailut toteutuisivat täysin. tässä laskelmassani voittaja olisi ollut Saksa ja kakkonen Espanja. Semifinaaleissa olisivat pudonneet Ranska ja Hollanti.

Toinen veikkaukseni perustui oletukseen, että neljän joukkoon olisi päässyt pari yllättäjää. Tässä huruennustuksessani Saksa olisi voittanut finaalissa Englannin. Tanska ja Ranska olisivat päässeet semifinaaleihin.

Näin kävi

Puola: Monesti isännät menevät pitkälle, ja niin ajattelin, että myös Puolalla olisi toivoa, varsinkin kun joukkueessa pelasi kolme Saksan mestaria. Puolan tulos oli minulle lievä pettymys, mutta vain lievä.

Kreikka: Olin varma, että Kreikka juuttuisi alkulohkoon, mutta toisin kävi, taas. Kaikkien ns. asiantuntijoiden olisi vihdoin tunnustettava, että Kreikan yllätyksissä ei ole mitään yllättävää.

Venäjä: En ole uskonut Venäjän jalkapalloon, eikä kannattanut uskoa tälläkään kertaa. On taitavia pelaajia, mutta joukkuetta niistä ei vain tule.

Tšekki: Tšekki pelasi jälleen kerran itseään paremmin. En oikein osannut haistaa.

Hollanti: En osannut kuvitella, että Hollannin materiaalilla voisi jäädä nollille. Toisaalta olin varma, että Hollannin megaegoilla ei kisoja voitettaisi.

Tanska: Uskoin, että Tanska voisi selvitä kuolemanlohkosta jopa jatkoon, jos joukkueet pelaisivat kovin paljon ristiin. Tämä ei toteutunut, mutta olen ylpeä siitä, että veikkasin Tanskan voittavan ensimmäisessä pelissään Hollannin 1 - 0.

Saksa: Oli helppo sanoa, että Saksa selviäisi ainakin neljän joukkoon. Siitä huolimatta Saksa oli alkulohkossaan vieläkin suvereenimpi kuin olin kuvitellut.

Portugali: Portugali oli ennakkoaavisteluideni pahin virhe. Ajattelin, ettei yhdellä Ronaldolla pitkälle pötkitä. Ronaldo yllätti: Portugalin ja Hollannin ottelu oli ensimmäinen kerta, jolloin hän pelasi minun silmieni alla hyvin. Vielä suurempi yllätys on ollut, että Portugali on joukkueena tasapainoinen kokonaisuus. Meireles on noussut varsinaiseksi tähdeksi.

Espanja: Menestys oli helppo ennustaa. Sitä vastaan on puhunut vain se, että maa on voittanut kahdet peräkkäiset arvokisat ja että David Villaa ei ole kärjessä.

Italia: Italia pärjää melkein aina. Sen nyt arvaa, vaikka se kuinka harmittaa.

Irlanti: Irlannin jatkopaikkaan ei kukaan uskonut. Kannattajat ovat maailman parhaat, ellei Brasiliaa oteta lukuun.

Kroatia: En uskonut Kroatian yllätykseen.

Ukraina: Ukrainasta en uskaltanut sanoa mitään. Hyvinhän se pelasi, tuo perinteikäs jalkapallomaa.

Ruotsi: Arvelin, että Ruotsi voisi menestyä, ja kohtalaisesti meni. Tulos näyttää huonommalta kuin se todellisuudessa oli. Kaksi yhden maalin tappioksi kääntynyttä johtoasemaa ja yksi kahden maalin voitto Ranskasta eivät ole huono tulos. Olisipa vain Ranska-peli sattunut kisojen alkuun. Zlatan saattoi olla jopa kisojen parasta tulosta tehnyt hyökkääjä, mutta yksi tähti ei tällä tasolla riitä.

Ranska: Tuli floppi, ja tässä kohdin myös spekulaationi floppasivat.

Englanti: Englanti ei päässyt neljän parhaan joukkoon, mutta ylitti pelaajamateriaalinsa tason. Valmentaja Hodgson ei ole koskaan menestynyt tähtien kanssa, mutta tällä kertaa hänellä oli juuri niin huonoja pelaajia kuin hän onnistumiseensa tarvitsee. Tilannetta paransi vielä se, että kahdesta ensimmäisestä pelistä oli poissa joukkueen ainoa maailmantähti Wayne Rooney. Olen hieman ylpeä siitä, että aavistin Englannin onnistumisen. Sehän voitti kaksi peliä eikä hävinnyt rankkarikisaa lukuun ottamatta kertaakaan.

Kisojen lopputulos

Kun enää neljä maata on jäljellä, ennustaminen muuttuu vaikeaksi, ellei mahdottomaksi. Jäljellä on vain joukkueita, jotka ovat saaneet pelinsä sujumaan ja joissa kaikissa on riittämiin voittaja-ainesta. Virallista ennustustani Saksan voitosta ja Espanjan hopeasta ei tarvitse hävetä, mutta rahojani en pane sen puolesta likoon. Finaalissa voivat pelata yhtä hyvin Italia ja Portugali.

Hieman liian kiihkeätä

Melkeinpä päivälleen kymmenen vuotta sitten julkaistiin uutinen, jonka mukaan bulgarialainen jalkapallofani oli saanut kahden vuoden oikeustaistelun jälkeen vaihdettua etunimensä Manchester Unitediksi.

Alkuaan Marin Zdravkovina tunnetun 38 -vuotiaaan miehen kerrottiin asuvan pienessä Svishtovin kylässä Bulgarian pohjoisosissa äitinsä ja hänen kissansa David Beckhamin kanssa.

Tuollainen fanitus taitaa mennä jo vähän liian pitkälle.

Kiirettä on pitänyt

Ensimmäisen lomaviikon päiväohjelma on ollut tällainen:

Klo 8.00 - 8.30 Rauhallista heräilyä.

Klo 8.30 - 9.30 Kahvi, aamupala ja lehtien lukeminen.

Klo 9.30 - 11.00 Edellisillan pelien mediakommenttien tutkimus ja kritisoiminen

Klo 11.00 – 11.30 Päivän toimien suunnittelu

Klo 11.30 - 12.30 Ruokatunti

Klo 12.30 - 14.00 Jonkin pienen asian hoitaminen jossain kodin ulkopuolella

Klo 14.00 - 14.30 Iltapäivätirsat

Klo 14.30 - 15.00 Kahvihetki

Klo 15.00 - 16.00 Hajamielistä silmäilyä

Klo 16.00 - 16.30 Päivän jokseenkin ainoa vapaa-aika

Klo 16.30 - 17.00 Kevyt välipala

Klo 17.00 - 18.20 Jalkapallopelien ennakkoanalyysi

Klo 18.20 - 21.00 Illan ensimmäinen peli

Klo 21.00 - 21.30 Ensimmäisen pelin palautekeskustelu ja orientoituminen toiseen peliin

Klo 21.30 - 23.50 Illan toinen peli ja sen puoliajalla iltapala

Klo 23.50 – 0.15 Toisen pelin palautekeskustelu

Klo 0.15 - 2.00 Illan pelien syväanalyysi

Klo 2.00 - 2.30 Iltatoimet

Klo 2.30 - 3.00 Nettishakin pelaamista

Klo 3.00 - 8.00 Nopeasti tehty ristinmerkki ja sitä seuraava yöuni.

Sukupuolivähemmistössä

Kävin Helsingissä Helene Schjerfbeckin näyttelyssä, joka on pystytetty Ateneumiin. Maalaukset olivat hyviä tai peräti vaikuttavia.

Suurimman hämmästyksen tuotti kuitenkin yleisö. Se tuskin oli koostumukseltaan taidenäyttely-yleisöksi kovin poikkeuksellinen, mutta tällä kertaa vain kiinnitin siihen erityistä huomiota.

Taulujen äärellä vaeltaessani laskin, että miehiä oli yleisöstä 15 - 20 prosenttia. Edustin vähemmistöä, mutta vielä aivan kohtuullisen kokoista.

Lopulta en ollut varma, oliko vähemmistö edes kohtuullinen, sillä poistuessani Schjerfbeckistä tehdyn videodokumentin esityksestä laskin olleeni ainoana miehenä samassa huoneessa viidentoista naisen seurassa. Kun astuin pimeästä tilasta valaistuihin näyttelytiloihin, näky oli vielä tyrmäävämpi. Laskin salista yhdeksäntoista naista, en yhtään miestä.

Helene Schjerfbeck on tietysti naistaiteilija, mutten keksi mitään syytä siihen, ettei hän sopisi myös miehille. Joten missä ne miehet ovat?

Ainakin osa on Cannibal Corpsen kaltaisten hevibändien konserteissa. Jyväskylässä laskin muutama vuosi sitten, että Cannibal Corpsen yleisöstä hädin tuskin viisi prosenttia oli naisia.

Joten jos seuralaista haluat: Nainen, älä mene Helene Schjerfbeckin näyttelyyn. Mies, kierrä Cannibal Corpse kaukaa.

Harvinainen keskustelu

Paikallislehdessämme käytiin harvinainen keskustelu.

Ensin "Asukas" kirjoitti yleisönosastoon:
"Onko Alkon henkilökunta tai muut ihmiset huomioineet, että Alkon ja Valintatalon nurkilla aikaansa vietävät alkoholistit hakevat toisinaan alkoholijuomia alaikäisille pientä korvausta vastaan."

Tällaisia kirjoituksia saa lukea usein, ja melkein aina ne jäävät voimaan, sillä nämä syytetyt vain harvoin sanovat omaa ajatustaan.

Tällä kertaa oli poikkeus. Tämän päivän lehdestä on voinut lukea, kuinka "Alkoholisti valkosis" vastasi: "Sulle asukas. Valintatalon edes oleva porukka ei hae alkoholia alaikäsille. Ne hakiat on muita ku me jotka siä päivittäi ollaan."

Usein pysähdyn juttelemaan Alkoholistin valkosis ja hänen kavereidensa kanssa. Uskallan sanoa, että hänen vastaustaan kannattaa todella miettiä. Ei se kaikki ole pahaa mitä pahaksi sanotaan.

Filosofisesti kiinnostavin ottelu

Käynnissä olevien jalkapallon EM-kisojen filosofisesti kiinnostavin peli on ollut Ranskan ja Englannin kohtaaminen.

Niin sanotut asiantuntijat eivät antaneet Englannille mitään mahdollisuuksia. Kaikki tuntui olevan sitä vastaan. Kiinnostavista ja lahjakkaista pelaajista koostuva Ranska oli pelannut viimeisimmät 21 ottelua ilman tappiota.

Englannilla ei yleensäkään ole juuri maailmantähtiä, ja hekin harvat ovat nyt jossain muualla kuin pelikentällä, Rooney pelikiellossa ja Lampard loukkaantuneena. Uusi valmentaja on saanut sekavassa tilassa olleen joukkueen käsiinsä vain hieman ennen kisoja.

Omat kannattajatkaan eivät ole enää uskoneet joukkueeseen.

Tilanne oli jo niin epätoivoinen, että aloin haistella suurta yllätystä eli Englannin voittoa ja Ranskan tappiota.

Niin suurta yllätystä ei tullut, mutta mitenkään alakynteen joutumatta Englanti junnasi kunniakkaan tasapelin. Jämäpelaajien valmentajana kunnostautunut Roy Hodgson teki surkimuksistaan jälleen kerran joukkueen. Ei se nyt järin kaunista ollut, mutta taikurin hatusta tuli kaikesta huolimatta jonkinlainen kaniini, ei huippuyksilö mutta kaniini kuitenkin.

Ennustamisen vaikeudesta

Kahdeksan vuotta sitten julkaistussa EM-kisalehden kannessa oli kaksi suurta otsikkoa. Toisen mukaan Italia oli ranking-ykkönen ja toisen mukaan Englanti eli Owenin maalien varassa.

Alkulohkojen jälkeen Italia putosi ja joutui lähtemään kotiin. Englannin kaikista maaleista Owen teki yhden, Rooney sen sijaan neljä.

Kaksi vuotta aiemmin Futari oli taas otsikoinut etukannessa voittajaveikkauksensa: "Ranska vai Argentiina?" Kumpikin maa juuttui alkulohkoon.

Taas on käsillä se aika, jolloin asiantuntijat joutuvat pettymään. Ei näitä pelejä kukaan viitsisi muuten katsoakaan.

Kiivaan keskustelun jälkianalyysi

Yritin viileästi vertailla tapauksia

Hyvinkään tragediaa seuranneena iltana keskustelin tapahtumien keskipisteessä olleen vanhan kaverini kanssa. Hän sanoi. "Jonkun olisi nyt ruvettava fundeeraamaan, mistä tässä on kyse." Tartuin haasteeseen.

Rupesin selaamaan ampumatapauksista kirjoitettuja uutisia ja artikkeleita. Hyvin pian tajusin, että ulkomaan tapahtumat oli rajattava pois, koska ymmärrykseni Amerikan asioista ei ole riittävä. Myös Myyrmannin pommin päätin sivuuttaa, koska siinä saattoi olla kyse enemmänkin pommileikeistä kuin varsinaisesta pyrkimyksestä tappaa.

Aineistoksi jäivät Matti Saari, Pekka-Eric Auvinen ja Hyvinkään mies. Jossain määrin tutkin myös Anders Breivikiä, mutta sittenkään hän ei näyttänyt kuuluvan samaan joukkoon kuin kolme suomalaismiestä. Tosin oli myös yhteisiä piirteitä, varsinkin ne kaksi ydinasiaa, jotka lopulta jäivät haaviini.

Pelkäsin liikkuvani hataralla pohjalla, koska tapauksia oli vain kolme. Tuoreimmasta tekijästä ei ollut vielä kunnollista tietoa, ja käsillä ollut niukka informaatio saattoi olla väärää. Ajattelin kuitenkin, ettei tässä ole varaa odottelemaan neljättä tapausta.

Koetin olla mahdollisimman ennakkoluuloton ja kaikessa rauhassa tutkia, mitä yhteistä kolmessa tappajassa oli. Saarta ja Auvista yhdisti ateismi, mutta hyvinkääläisestä kertovat uutiset eivät viitanneet siihen millään tavoin. Myös vilkuilu Breivikin suuntaan kumosi tämän oletuksen.

Tietynlaisesta musiikkimausta ei näyttänyt olevan yhdistäväksi tekijäksi. Mahdollisille  perheongelmille ei löytynyt todisteita. Ei vaikuttanut siltäkään, että kaikki kolme olisivat jääneet tyystin ilman ammattiauttajien apua. Ainakaan ensimmäisissä uutisissa ei puhuttu mitään siitä, että hyvinkääläistä olisi kiusattu koulussa, ja lopulta ajattelin, että joka tapauksessa mahdollinen kiusattuna oleminen sisältyisi kahteen jäljelle jääneeseen ydinasiaan.

Ei ollut näyttöä siitä, että kaikki nuoret miehet olisivat olleet niin sanotusti syrjäytyneitä. Hyvinkään mies oli ollut vielä aamulla koulussa ja illalla liikkeellä kavereidensa kanssa.

Median vaikutuksesta olisi tietysti voinut puhua, mutta se vaikuttaa aivan kaikkiin ihmisiin, joten se ei auttanut profiloimaan juuri näitä kolmea nuorta miestä. Suuri osa mediasta sitä paitsi toimii vastuullisesti.

 

Sitten kirjoitin

Tapauksia vertailtuani niistä nousi lopulta kaksi aivan selvää yhteistä asiaa: väkivaltapelit ja nuorten miesten sosiaalisten taitojen heikkous. Tässä oli kieltämätön fakta, jonka pohjalle päätin rakentaa juttuni. Wittgensteinia mukaillen se on kapea pohja, mutta sillä on mahdollista kulkea.

Ampuma-aseiden saatavuutta en huomannut ajatella, ilmeisesti siitä syystä että olin vain kyllästynyt tähän keskusteluun. Jälkeenpäin ajatellen aseiden sivuuttaminen oli virhe, koska kaikkia kolmea tappajaa yhdisti myös se, että he pääsivät aseisiin helposti käsiksi.

Jonkin aikaa fundeerailtuani rupesin kirjoittamaan. Päätin varoa kahta miinaa; ensinnäkin sitä, että muitta mutkitta ehdottaisin väkivaltapelien kieltämistä. Sellainen ehdotus on kovin helppo ampua alas, enkä oikein itsekään usko kieltoihin. Joskus ne toimivat, kuten silloin kun lapsia aivan yksiselitteisesti kielletään menemästä heikoille jäille, mutta monesti ne luovat vain kuvitelman siitä, että jotain on tehty. Nettimaailmassa kiellot toimivat erityisen huonosti.

Väkivaltapeleistä tyydyin lopulta sanomaan, että jotain tarttis tehdä. Ajattelin rauhassa odottaa, mitä keskustelu tuottaa.

Toiseksi päätin välttää sen ansan, että suoraviivaisesti sanoisin heikkojen sosiaalisten taitojen ja väkivaltapeliharrastuksen aiheuttavan joukkoammuskeluja. Se väite olisi ollut liian helppo tyrmätä sillä perusteella, että tapauksia on vain nuo kolme ja että kovin monet sosiaalisesti lahjattomat pelaajat ovat pysyneet lain tällä puolen. Muutenkin suoraviivaisten seurausten osoittaminen monimutkaisessa maailmassa on ongelmista.

En myöskään halunnut ehdottaa mitään, mikä nimenomaisesti laukaisi kammottavuudet. Auvinen ja Saari ovat kuolleet, eikä heitä voi haastatella. Omassa mielessäni epäilen, että viimeisenä laukaisijana voi olla hyvin satunnainen seikka, kuten joku iltaseuralaisen ikävä huomautus.

Lopulta tyydyin sanomaan, että väkivaltaleikit ja heikot sosiaaliset taidot näyttävät altistavan joukkoammuskeluille. Olin tyytyväinen sanaan "altistaa", sehän tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "lisää todennäköisyyttä". Se sanoo jotain, muttei kuitenkaan väitä tolkuttomia.

Itse teksti syntyi nopeasti, mutta vältin sen nopeaa julkaisemista. Hioin sitä monta kertaa, vaikka ajallisesti en ollut sen äärellä pitkiä aikoja.

Ja kommentteja tuli

Lopulta lykkäsin tekstin maailmalle. Ajattelin, että jostain suunnasta tulee varmasti kuonoon. En ole kuitenkaan ikinä pelännyt turpaani saamista. Ei se haittaa, jos jalat vain kantavat.

Netissä oli yllättävän kauan hiljaista. Sitten kuitenkin ryöpsähti, ja kun nyt savu on laskeutunut, voin laskea, että teksteistäni vain homoasia ja viimevuotinen sohaisuni suomalaiseen jääkiekkohypetykseen ovat tuottaneet samanlaisen kommenttien tulvan.

Tekstiäni luettiin pikemminkin lukijan omien kuvitelmien pohjalta kuin sen pohjalta, mitä olin ihan oikeasti kirjoittanut. Kukaan ei tuntunut huomaavan, että olin tietoisesti käyttänyt sanaa "altistaa" sanan "aiheuttaa" sijasta ja että kielloista en aivan tarkoituksellisesti puhunut mitään. Vasta jossain Facebook-kommentissani tohdin sanoa, että väkivaltaviihdettä voisi rajoittaa tai siitä voisi vaikkapa kokonaan luopua. Sanaa "kielto" olen välttänyt loppuun saakka.

Kiivaimmin kirjoittivat harrastustaan puolustaneet nuoret miehet. He tuottivat tekstiä tosi nopeasti, mutta ilmeisestä tunnekuohustaan huolimatta he pysyivät varsin kiitettävästi asiassa ja tuntuivat ainakin jonkin verran ymmärtävän myös minun näkemyksiäni. Heidän kirjoittelunsa ei ollut heille häpeäksi. Muutenkin he ovat ihmisinä esimerkkejä siitä, että ihminen voi epäilyttävistä harrastuksistaan huolimatta elää tolkullista elämää.

Yksi kirjoittaja oli mielestäni poikkeuksellisen huono. Hän rupesi kikkailemaan tilastoilla sen sijaan, että olisi katsonut siihen, minkä kuka tahansa saattaa nähdä. Ehkä hänen olisi hyvä joskus poistua koneensa ja tilastojensa ääreltä ja käväistä maailmassa.

Keskustelun hiljennyttyä

Viikon loppupuolella totesin saaneeni hieman turpaani, mutta seison edelleen jaloillani. Vahvimmin ammuskeluleikkejä ovat puolustamassa nuoret miehet, pelien oletetut pelaajat. Periaatteessa kyse voi olla joko siitä, että he tuntevat pelitodellisuuden muita paremmin, tai siitä, että he eivät vain haluaisi luopua tottumuksistaan. Jokainen voi arvioida, kummasta enemmän on kyse.

Hieman kummalliselta tuntuu, miksei samalla kiihkomielellä käyty heikot sosiaaliset taidot -oletuksen kimppuun kuin käytiin pyssyleikkejä puolustamaan. Oliko oma lehmä ojassa?

Tuoreimmat uutiset kertovat, että myös monet tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota blogikirjoituksessani esillä olleisiin seikkoihin.

Tiettyjä tunnusmerkkejä todella on

Viikon varrella on noussut vielä yksi asia, joka yhdistää kolmea tutkimaani tapausta. Se on jonkinlainen mielenterveysongelma.

Niinpä on mahdollista profiloida muutamia tunnusmerkkejä, jotka ovat ilmenneet Auvisessa, Saaressa ja Hiltusessa, kaikissa heissä:

1) heikot sosiaaliset taidot

2) viehtymys väkivaltaan

3) väkivaltaisten videopelien pelaaminen ja/tai ammuskeluleikkien harrastaminen

4) mielenterveyden ongelmat

5) helppo pääsy aseisiin

6) melko nuori ikä

7) miessukupuoli

Jos joku ihminen täyttää nämä kaikki ehdot, lähipiirin on ilmeisesti syytä huolestua. Mikään seitsemästä kohdasta ei välttämättä ole ammuskelutapauksen syy, mutta kaikkiaan niistä koostuu kolmen suomalaisen tekijän tunnusmerkistö, sikäli kuin julkisuudessa olevista tiedoista voi päätellä. Erityisesti Hyvinkään tapauksesta on toistaiseksi melko vähän informaatiota.

Sen sijaan yhdistäviä tekijöitä eivät näytä olleen tietynlainen uskonnollinen suuntautuminen (ei myöskään ateismi), syrjäytyneisyys, ammattiavun puute, tietty musiikkimaku, perheongelmat eikä päihteiden käyttö.

Kyseessä tuskin on lopullinen totuus senkään takia, että ammuskelutapauksia on onneksi vain kolme. Tuore Oriveden tapaus eroaa tutkimistani jutuista sikäli, että siinä lienee suurimpana syynä mustasukkaisuus. Kuva varmasti tarkentuu ajan myötä, mutta tällaiselta se näyttää kesäkuun ensimmäisellä viikolla koulujen juuri loputtua.

Möläyttelevä ministeri

Minäkin ajattelen Päivi Räsäsen tavoin, että uskonsuhteella Jumalaan on iso merkitys, joka näkyy myös elämän valintoina arjessa. "Siinä että millä tavalla lähimmäisiin suhtaudutaan; onko se käyttäytyminen tuhoavaa vai rakentavaa." Mielestäni tätä näkökantaa on melko helppoa perustella, eikä itse ajatuksessa ole vikaa.

Edelleen Räsästä voi jopa kunnioittaa siitä, että hän uskaltaa olla asioista jotain mieltä toisin kuin moni muu poliitikko. Hän on sanojensa takana.

Mutta kun se onneton möläyttelee.

On paljon ihmiselämän totuuksia tai muuten hyväksyttäviä ajatuskulkuja, jotka sinänsä osuvat oikeaan, mutta joita ei pidä lausua väärään aikaan väärässä paikassa. Raamatun sananlaskun mukaan  kultaomenoita hopeamaljoissa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat.

Kun pappa täyttää 80 vuotta, hänen juhlissaan ei välttämättä kannata ruveta puhumaan siitä, että todennäköisesti samat vieraat ovat koolla seuraavan kerran hänen hautajaisissaan. Hääparia onniteltaessa ei pidä spekuloida avioerotilastoilla. Edellispäivänä omaisensa menettänyttä ei ole viisasta lohdutella sanoilla: "Aika parantaa haavat."

Auschwitzin porteista hoippuville vangeille ei kannata ensimmäiseksi kertoa, että Jumala antaa kaikille anteeksi. Jos joku on ostanut maailman kaikista uusista autoista Renaultin, on epäkohteliasta ruveta esitelmöimään autojen vikatilastoista.

Päivi Räsäseltä puuttuu ymmärrys sanojensa ajoittamiseen. Sen vuoksi hän tärvelee mahdolliset viisaatkin ajatuksensa.

Tällä kertaa viikolla Räsänen on möläytellyt Radio Dein haastattelussa. Poliisiasioista vastaavan sisäministerin ajatuksille ei olisi voinut olla huonompaa hetkeä kuin Hyvinkään tapahtumien jälkeinen viikko.

Räsäsen uskollisimmat kannattajat ehkä taputtavat totuudentorvelleen tälläkin kertaa. Muut tuntevat kiusallista myötähäpeää.