Hiihtäjäsankari Juha Mieto ei varmaankaan ole
syvällinen ajattelija, mutta kansanviisautta hänessä on. Jossain haastattelussa
hän kertoi ensimmäisestä ajatuksestaan sen jälkeen, kun oli kuullut vaimonsa kuolemasta:
"Vielä kymmenen vuotta tässä on jaksettava." Laskutoimitus perustui
siihen, että perheen poika oli äitinsä menettäessään kahdeksan vuoden ikäinen.
Oman vanhemman kuolema on niitä kokemuksia, jota
kenellekään lapselle ei soisi. Sitä painajaista joutuu selvittelemään lopun
ikänsä. En kuitenkaan ole tavannut ketään, joka sanoisi, että isän tai äidin
varhainen kuolema pilasi elämän.
Sen sijaan olen huomannut, että (puoli)orvoksi
jääminen antaa elämälle syvyyttä. Vanhempansa menettäneet nuoret ajattelevat
perinpohjaisemmin kuin heidän ikätoverinsa. Tuntuu siltä kuin he olisivat
onnettomuutensa keskellä saaneet viisi vuotta lisää ikää ja elämänkokemusta.
Muuan perheenisä muisteli omaa nuoruuttaan:
"Rippikoulukesänä minä olin perheemme ainoa mies ja tein meille
keittiöremonttia samaan aikaan, kun kaverit pörräsivät mopolla ympäri kylää.
Vähän lapsellisilta ne tuntuivat."
Toisaalta tuokin poika olisi varmaan pitänyt
mieluiten isänsä, vaikka kuinka sai siitä elämänviisautta.
Minulta isä kuoli kun oli 2 vuotias. En tiedä onko se tehnyt minusta syvällisempää mutta viel' yli 20 vuotiaanakin mietin millainen elämäni olisi jos isä eläisi ja kaipaan häntä vaikken tunnenutkaan häntä.
VastaaPoistaTeini-ikä oli kamalaa etsikkö aikaa kun en tiennyt tai pystynyt peilaamaan itseäni muuhun kun äitiin. Kaikki sanoivat, että minussa on niin paljon isän piirteitä enkä tiennyt mitä piirteitä ne olivat. sain myös teini-iässä kuulla isäni olleen kova poika juomaan ja nappaillut muitakin aineita. Joka lisäsi omaa jo valmista teini angstia. Se oli kuin isku vasten kasvoja koska halveksin siinä vaiheessa ns. puliukkoja ja sain tietää isän olleen myös viinaan menevä.
Lapsena tein isänpäiväkortteja aina koulussa vaikkei minulla ollut ketään kelle niitä antaa kun molemmat pappanikin olivat kuolleet. Vein ne salaa heidän hautakivensä taakse.
Isää en ikinä takaisin saa edes muistoissa vaikka haluaisin. mutta eikö se oo et Jumala ottaa, Jumala antaa.
Presidenttimme kirjan nimi tulee siitä, että nuorempi poika oli 15 vuotta, kun Niinistö jäi leskeksi. "Viisi vuotta pitää jaksaa, sitten pojat pärjäävät omillaan" - jotenkin näin se ajatus meni, sama kuin Miedolla.
VastaaPoistaKirjoitus tuo mieleen myös ne lapset, jotka joutuvat vanhemman poissaolon vuoksi ottamaan vastuuta - liian aikaisin, liian paljon.