Oman kylän nuorille

Hyvät ystävät!
Ihminen on toisenlainen kuin kone tai laite. Laakerivika särkee moottorin, mutta vika korjataan, tai ostetaan kaupasta samanveroinen ja ehkä parempi.

Kun taas ihmisen sisällä laakeri juuttuu kiinni, koko maailmankaikkeus on siltä kohtaa poikki. Ainutlaatuinen, korvaamaton ja vain yhden kerran luotu on kokonaan poissa.

Kuullaan uutinen. Jalat pettävät, läheiset etsivät tuolia alleen eivätkä usko tapahtunutta tapahtuneeksi. Viestit lähtevät, ensin perheenjäsenille, sukulaisille, ystäville. Vihdoin ne kantautuvat vieraille rannoille, ihmisille jotka eivät koskaan ole olleet järkähdyksen syntysijoilla. Myös kaukaisia ne aallot heiluttavat. Nuoren kuolema koskettaa niitäkin, jotka eivät tunne lähtijää.

Ja kuinka pitkiä mahtavat olla yöt siellä, missä rakkainta itketään. Kuinka syviä ovat ne painajaiset.
.......

Vapaavuoren Nikon perheen toivomuksesta kerron tässä, että viime viikonloppuna Niko on menehtynyt sairauskohtaukseen. Lääkäreillä on aavistuksensa kohtauksen tarkemmista syistä, mutta täsmentäviä tutkimustuloksia odotellaan vielä. Tämä ikään kuin tekninen kuolinsyy on nopeasti kerrottu, mutta mitä voisi sanoa, kun periaatteellisella tasolla ihmetellään miksi ja minkä tähden?

Näihin kysymyksiin en osaa vastata, mutta rohkaisen teitäkin ristimään kätenne, sytyttämään kynttilän ja lausumaan hiljaisen huokauksenne maailmankaikkeuden Herralle.

Samalla kutsun kaikkia Nikon ystäviä, läheisiä ja vieraampiakin tulemaan keskiviikkona klo 20 Pirkkalan Seurikselle. Sytytämme kynttilöitä. Rukoilemme vähän. Tulemme musiikin hoitamiksi. Näemme toisemme. Vahvistumme siunauksesta. Kosketamme olkapäätä.

Juuri tällaisina aikoina tarvitsemme toisiamme.


Arto Köykkä

Työn jälkeen kuuluu väsyä

Ihmisten jorinoita kuunnellessani olen törmännyt siihen tapaan, millä sanaa "kuormittaa" on alettu käyttää. Siitä on tullut negatiivinen ilmaus. Jos työn sanotaan kuormittavan, siinä on ikään kuin jonkinlainen vika.

Duunari on vetelys ja lintsari, jos kahdeksan tunnin päivän jälkeen ei tunnu jaloissa eikä käsissä.

Tenttiin ja kokeeseen on luettava niin, että tuntee tenttiin ja kokeeseen lukeneensa.Opettajan on annettava koulupäivän aikana niin paljon itsestään, että sen loputtua hän tuntee olonsa hieman tyhjäksi.

Jos ammattijalkapalloilijan paita ei ole ottelun jälkeen märkä, valmentajan on mietittävä joukkueensa kokoonpanoa uusiksi. Ei siellä kentällä seisoskelijoita tarvita.

Puhetta kuulee myös kirkossa, ja erityisesti täällä se tuntuu merkilliseltä. Jos ollaan Kristuksen sanojen mukaisesti kantamassa toistemme kuoria, niin totta maar siinä vähän kuormittuu. Jos pappi ei ole päivän kierrokselta kotiuduttuaan yhtään väsynyt, mitä hän on oikein tehnyt?

Väsymys ei ole sairaus. Työn jälkeen kuuluu olla väsynyt. Työn jälkeen kuuluu levätä.

Buzz Aldrin ja kuuehtoollinen

Astronautti Buzz Aldrin on vierailulla Suomessa. Aldrin tunnetaan ennen muuta siitä, että hän oli Neil Armstrongin jalanjäljissä toinen ihminen, joka on koskaan ollut kuun pinnalla.

Aldrin voitaisiin muistaa myös siitä, että hän on ensimmäinen ihminen, joka on nauttinut pyhän ehtoollisen kuussa.

Kotka laskeutui kuun pinnalle Rauhallisuuden meren eteläosaan. Silloin Buzz Aldrin otti esiin presbyteerikirkkonsa valmistaman pakkauksen, jossa oli viiniä, ehtoollisleipä ja ehtoollismalja.

– Haluaisin pyytää hetken hiljaisuutta. Haluaisin kutsua kaikkia kuuntelijoita, missä ja keitä he ikinä ovatkaan, hiljentymään hetkeksi muutamien viime tuntien tapahtumien äärelle ja kiittämään niistä kukin omalla tavallaan, Aldrin sanoi.

Radiohiljaisuuden aikana hän kaatoi viinin pikariin ja luki Johanneksen evankeliumin sanat: "Minä olen viinipuu ja te olette oksat. Se joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään." Sitten hän nautti ehtoollisen.

Hetkeä myöhemmin koko maailma seurasi, miten kuulennon kapteeni Armstrong ja Aldrin laskeutuivat kuun pinnalle.

Aldrin vaikeni pitkään kuuehtoollisestaan, sillä Nasa oli haastettu oikeuteen siitä, että astronautit olivat Apollo 8:n lennolla lukeneet ääneen luomiskertomusta. Tieteen ja uskon yhdistäminen ei 60-luvullakaan ollut ongelmatonta.

Aldrinin käyttämä ehtoollispikari on nykyään Websterin presbyteerikirkon hallussa, ja sitä säilytetään tallelokerossa.

Perinteinen sota on pian museotavaraa

Eilen illalla julkaistiin AFP:ltä peräisin oleva uutinen, jonka mukaan hakkeriryhmä Anonymous olisi vahingoittanut tai tuhonnut yli 650 israelilaisen yrityksen tai instituution verkkosivua. Niiden joukossa olisivat kymmenet Israelin valtion laitokset, Bank of Jerusalem -pankki ja hetkellisesti myös Israelin armeijan verkkosivut.

Anonymous on kertonut, että se halusi protestoida Israelin armeijan Gazaan tekemiä ilmaiskuja vastaan.

Tapahtuma vie ihmiskunnan uuteen historialliseen vaiheeseen. En ole aiemmin huomannut, että johonkin sotilaalliseen toimeen olisi vastattu vain tietokoneisiin turvautumalla. Kenties tämänkertainen ei ole ensimmäinen tapaus, mutta aiemmat uutiset ovat menneet ainakin minulta ohi.

Perinteinen sodankäynti joutaa pian samaan museoon kuin miekkailutaidot, ratsuväki ja sotilassoittokunta. Miksi ihmeessä rämpiä metsässä tai piileskellä vuorilla, jos saman tuhon voi saada  aikaan kotisohvalla tietokonetta näpytellen? Pian sama voi onnistua myös omalla kännykällä, kun istuu bussissa matkalla keskikaupungille.

Stop Mannerheimintie ja Kehä 1

Paraikaa Helsingissä osoitetaan mieltä otsikolla "Stop Talvivaara". Vierastan tällaista kaukovaikuttamista. Eivät kainuulaisetkaan osoita mieltään kanniskellen kylttejä "Stop Mannerheimintie ja Kehä I", vaikka nämä väylät ovat kieltämättä melkoisia ympäristöongelmia.

Jospa nyt annettaisiin kainuulaisten hoitaa tämä. He varmaan itse osaavat järjestää asiat ja pyytävät apua sitten, kun sitä tarvitsevat.

Kun tapahtumiin kertyy sekä maantieteellistä että ajallista etäisyyttä, mittasuhteet muuttuvat. Isot muuttuvat pieniksi, pienet isoiksi.

Olenpa törmännyt sellaiseenkin television uutisraporttiin, jossa kerrottiin Imatrankosken lukuisista itsemurhista. Toimittaja sanoi näin: "Mutta ei ollenkaan sellaisia surullisia tapauksia. Lähinnä niitä kun sata vuotta sitten suuret rakkauden tunteet jylläsivät."

Olisipa toimittaja mennyt aikakoneella kysymään sadan vuoden takaisilta ihmisiltä, mahtoivatko tapaukset olla surullisia.

Ei ole minun tapaukseni

Äiti soitti 14-vuotiaan poikansa puolesta. Pojan kouluun lähdöt olivat alkaneet viivästyä, koska poika pysähtyi rukoilemaan pitkiksi ajoiksi. Hän rukoili omassa sängyssään, kylpyhuoneessa ja aamiaispöydässä.

Rukoileminen oli vilkkainta aamulla, mutta samaa tointa hän harjoitti myös keskellä päivää ja tiiviimmin taas illalla. Äiti kysyi, voisinko auttaa.

- Ei ole minun tapaukseni, vastasin. - Ei ole minun tapaukseni eikä kenenkään muun papin. Tällaiset ongelmat hoitaa psykiatri.

Rukoileminen on hyvä asia, mutta sitä pitää tehdä vain kohtuullisessa määrin.

Historian opinnoista ei olisi haittaa

Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Saul Schubak on kohauttanut lausunnollaan, jonka mukaan heikomman aineksen lisääntymisen tukeminen olisi järjenvastaista.

Hankenissa opiskeleva Schubak on hyvä esimerkki siitä, miten ihmiselle käy, jos hän ei tunne historiaa eikä kulttuuria. Jos hän olisi vähänkin perillä 1900-luvusta, hän ei edes unissaan, ei edes vatsataudin heikentämänä olisi lisääntymisen yhteydessä käyttänyt ilmaisua "heikompi aines". Niin ilmeisesti sanonta tuo mieleen Saksan 1930-luvun.

Edes liike-elämässä ei menesty pelkillä kauppatieteen opinnoilla.

Sen oppi karvaasti myös Nokia, kun se Saksassa vuonna 1998 mainosti vaihtokuorisia Nokia 5110 -matkapuhelimia vanhalla saksalaisella sanonnalla "Jedem das Seine" eli kirjaimellisesti "jokaiselle omansa".

Kampanja oli keskeytettävä, kun selvisi, että sanat oli kirjoitettu natsiaikana Buchenwaldin keskitysleirin rautaporttiin.

Hitler oli tavallaan aika tylsä tapaus

Olen paraikaa uppoutunut Mao Zedongin elämäkertaan, ja Stalinin olen selvittänyt jo vuosia sitten. Näiden kahden väliin sijoittuu viime kesänä lukemani Ian Kershaw'n Adolf Hitler -elämäkerta.

Stalin ja Mao olivat tavallaan kiinnostavia mielipuolia, mutta jostain syystä Hitleristä ei saa mitään irti. Hänen elämänsä koostui vain suuruudenhulluudesta, silmittömästä juutalaisvihasta, työn välttelystä ja hyvistä puhujanlahjoista.

Oikeastaan muita aineksia miehessä ei ole.

Osaltaan Hitlerin tarina perustuu outoihin sattumiin. Laiskahkon taiteilijan alun diktaattorihaaveita tuki ratkaisevasti se, että hänen isänsä oli muuttanut sukunimensä Shicklgruberista Hitleriksi keväällä 1876.

Sanapari "Heil Schicklgruber" ei olisi varmaankaan soveltunut kansallissosialistien käyttämäksi natsitervehdykseksi.