lauantai 11. toukokuuta 2013

Mikä ihmeen RIPPIkoulu?

Dosentti Airi Mäki-Kulmala kirjoittaa Aamulehdessä rippikoulusta ja konfirmaatiosta ja ihmettelee sanojen merkityksiä. Mäki-Kulmala on sanan "rippikoulu" suhteen oikeilla jäljillä. Se on tässä yhteydessä historiallinen jäänne. Se liittyy varsinaisen rippiin suunnilleen saman verran kuin budjettiriihi liittyy vanhan ajan maatalousrakennukseen. Sana on kuitenkin niin vakiintunut, ettei sen korvaaminen jollain muulla onnistu. Kansa on hidas oppimaan sanoja. Helsingin Sanomat yritti saada ihmiset käyttämään sanaa "sormitietokone". Ajatus ei mennyt läpi. Kansa puhuu vaikkapa tableteista.

 Konfirmaation sijasta Airi Mäki-Kulmala tarjoaa sanaa "kasteen vahvistaminen" tai "kasteenvahvistusjuhla". Tämä ehdotus ei toteudu, koska luterilaisen opin mukaan kaste ei kaipaa vahvistamista. Se on kertakaikkinen ja täydellinen.

Konfirmaation ongelmana on, että kirkko ei itsekään osaa sanoa, mikä se oikein on. Maallikoiden mielestä se lienee ennen muuta rippikoulun juhlallinen lopetus, joka kokoaa perheen ja ystävät yhteen. Virallisestikin kirkossa ajatellaan, että konfirmaatio on myös tätä. Siinä saadaan siunaus ja sen yhteydessä nautitaan ensimmäisen kerran itsenäisesti ehtoollinen. Nuorten puolesta rukoillaan. Heidät eräällä tavalla julistetaan täysivaltaisiksi seurakuntalaisiksi, jotka voivat ottaa haltuun oman hengellisen elämänsä.

Monien seurakuntien konfirmaatioissa korostuu se, että nuoret vastaavat siinä itsenäisesti kasteessa osoitettuun kutsuun. Siinä liitytään yhteiseen uskontunnustukseen. Joskus on painotettu myös tapahtuman sakramentaalista luonnetta, vaikka kirkossamme konfirmaatio ei olekaan sakramentti, kuten kaste ja ehtoollinen.

Jos tilannetta halutaan vielä sekoittaa, voidaan vilkaista naapurikirkkojen käytäntöihin. Esimerkiksi Norjassa erillinen konfirmaatio on korvattu kolmella jumalanpalveluksella, jotka sijoittuvat rippikoulun eri vaiheisiin. Konfirmaatio on siellä koko rippikoulun kestävä prosessi.

Suomen kirkon konfirmaatio on kaikkiaan kuin kimalainen. Kukaan ei tiedä, millä keinoin se pysyy ilmassa. Kaikesta huolimatta se näyttää lentävän kohtalaisen hyvin.

Tällaisia tarkennuksia Airi Mäki-Kulmalan artikkeli vaatii, mutta kaikkiaan hän hallitsee aiheensa varsin hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti