Tuntematon sotilas kertoo ennen kaikkea auktoriteeteista

Olen lukenut Tuntemattoman sotilaan alta kahdenkymmenen vuoden iässä kolmeen kertaan, ja nyt luin kirjan neljännen kerran, tai oikeastaan Sotaromaanin, joka on saman kirjan alkuperäinen kustantajalle toimitettu käsikirjoitus. Siihen tehdyt muutokset ovat melkein poikkeuksetta tehneet kirjalle hyvää, joten sensuroinnista puhuminen on ollut liioittelua.

Pitkän tauon jälkeen huomio olen kiinnittänyt huomiota eri asioihin kuin edellisillä lukukerroilla. Ensinnäkin olen havainnut, että Laineen elokuva on tehnyt sotilaista paljon vanhempia kuin he ovat romaanissa olleet. Tämän virheenhän Mollbergin filmiversio korjasi, vaikka muuten se jäi ryskettä täynnä olevaksi sotaelokuvaksi, josta ihmiset eivät erottuneet.

Toiseksi aloin epäillä, onko romaani ytimeltään lainkaan sotaromaani, vaan ennemmin auktoriteetteja pohtiva kirja, jonka tapahtumana on sota. Melkeinpä kaikki kirjan tapahtumat ottavat kantaa siihen, toimiiko Lammion tärkeily ja sääntöihin vetoaminen paremmin vai huonommin kuin Koskela vaatimaton linja, joka perustuu sotilaiden sisäiseen vakuuttuneisuuteen. - Koskelan linja oli aina parempi.

Kolmantena linjana oli ylimmän sotilasjohdon brutaalius, joka pahimmillaan vei teloittamaan omia sotilaita. Nämä teloitukset ovat ilmeisesti olleet Linnalle aikoinaan traumaattinen kokemus, joka on saanut perinpohjaisesti epäilemään korkeimpien päälliköiden ymmärrystä.