Leena Kurki vertaili 1990-luvun alussa suomalaisten, kolumbialaisten ja ecuadorilaisten lukiolaisten jumalakäsityksiä. Tutkimuksen julkaisemisesta on kulunut aikaa, ja uskonnollinen ilmapiiri on muuttunut paljon ainakin Suomessa. Siitä huolimatta voidaan olettaa, että suomalaisella ja kolumbialaisella kulttuurilla on edelleen tietyt ominaispiirteensä.
Kurjen tutkimuksen mukaan Latinalaisen Amerikan nuoret olivat suomalaisia huomattavasti taitavampia käyttämään hengellisiä käsitteitä. Heidän esseissään oli runollisia ilmauksia, joita suomalaiset eivät käyttäneet: "Jumala on kirkas ja läpikuultava kuin ilma, siksi emme Häntä näe."
Suomalaisnuorten kirjoituksissa korostui jonkinlainen kasvoton yleisjumalisuus.
Kurjen tutkimuksessa näkyy suomalaisen kulttuurin pyrkimys ulkoistaa jumalapuhe. Nuoret ovat omaksuneet vanhemmiltaan puhetyylin, jossa ei ole suolaa, ei makua.
Jos Jumala satutaankin mainitsemaan, hänestä puhutaan kuin kaukaisesta sukulaisesta, joka ei asu enää täällä, vaan on mahdollisesti kuollut, poistunut ulkomaille tai muuttunut perintöriitojen takia ei-persoonaksi. Parhaimmillaan jonkinlainen Jumala on maailmanselityksen osa, niin kuin gravitaatio on osa fyysikoiden maailmankuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti