Nuorisotutkimus on kapeaa

Juha Siltalan kirja Nuoriso - mainettaan parempi herättää erinomaisesta nimestään huolimatta minussa edelleen vastaväitteitä. Kootessaan yhteen viime vuosien nuorisotutkimuksen tuloksia Siltala paljastaa koko tieteenalan ongelman eli sen, että niin sanottujen nuorisotutkijoiden näkökulma aiheeseensa on kapea.

Uhrataan paljon huomiota skeittaamiseen, tietokonepeleihin, sosiaaliseen mediaan, tiettyihin musiikkilajeihin, vaate- ja hiusmuoteihin. Samalla unohdetaan, että massoittain nuoria harrastaa melko perinteisiä urheilulajeja. Aivan pieni ei ole pianotunneilla käyvien nuorten määrä. Rippikoulut ovat niin tavallinen tapa viettää kahdeksannen ja yhdeksännen luokan välinen kesä, ettei sitä edes huomata. Isosena toimiminen on varsinainen kansanliike.

Tai kuinka moni tutkija on huomannut mopon saamisen tärkeyden?

Tai olen minä ajatellut monta kertaa myös sitä, että virvelillä ja kalastuspakilla varustautunut, järville ja puroille suunnistava nuori mies on nuorisokulttuurin edustaja hänkin.