Ennen kaikki oli paremmin

Ennen koulussa kaikki oli paremmin - tai ei ollut.

Paraikaa keskustellaan siitä, pitäisikö koulujen luokkakoko rajoittaa 25 oppilaaseen. Tarkistin juuri kirjallisista lähteistä, että muistin oikein, ja kyllä vain: kun aloitin Järvenpään yhteiskoulussa kahdeksannen kouluvuoteni, luokallamme oli 41 oppilasta. Heikkolahjaisimmat olivat poissa, koska he olivat niin sanotun kansalaiskoulun puolella. Siitä huolimatta yli neljäkymmentä oppilasta oli melkoinen määrä yhteen huoneeseen, jossa ainoa ilmanvaihto oli vetoisa ikkuna, josta puhaltava viima käänteli ainakin uskontotunnilla Raamatun ohuita sivuja.

Sen massan kanssa pärjättiin, koska oppilaat olivat hyvätapaisempia kuin nykyään. - Niin sitä luulisi, mutta tämä ei ole totta. Jotkut opettajat selvisivät kohtuullisesti, joku jopa erinomaisesti, mutta monella tunnilla oli sietämätön meteli, jossa kaikki oppiminen oli mahdotonta. Jos onnistui sulkemaan korvansa kaikelta huutamiselta, oli kuitenkin väistettävä paperilennokkeja, joita oli sankemmin kuin Frankfurtin ilmatilassa lentokoneita.

Erityisen kaoottisia olivat matematiikan tunnit. Opettajan pedagoginen osaaminen oli puhdas nolla. Ei auttanut, että parhaimmillaan viisi oppilasta sai käskyn poistua luokasta. Ei se rangaistus mitään vaikuttanut. Siitä vain ylpeiltiin niin kuin jotkut alasarjojen jääkiekkoilijat jäähyistään.

Oliko Järvenpään yhteiskoulu jotenkin huonotasoinen koulu? - Ei ollut. Sinne oli oleellisesti vaikeampi päästä kuin lähikuntien kouluihin, ja ylioppilastulokset olivat hyviä. Olen jäänyt ihmettelemään, millainen sekasorto mahtoi sitten vallita niissä heikommiksi mainituissa naapureissa.