Ennen koulussa kaikki oli paremmin - tai ei ollut.
Paraikaa keskustellaan siitä, pitäisikö koulujen luokkakoko
rajoittaa 25 oppilaaseen. Tarkistin juuri kirjallisista lähteistä, että muistin
oikein, ja kyllä vain: kun aloitin Järvenpään yhteiskoulussa kahdeksannen
kouluvuoteni, luokallamme oli 41 oppilasta. Heikkolahjaisimmat olivat poissa,
koska he olivat niin sanotun kansalaiskoulun puolella. Siitä huolimatta yli
neljäkymmentä oppilasta oli melkoinen määrä yhteen huoneeseen, jossa ainoa
ilmanvaihto oli vetoisa ikkuna, josta puhaltava viima käänteli ainakin
uskontotunnilla Raamatun ohuita sivuja.
Sen massan kanssa pärjättiin, koska oppilaat olivat
hyvätapaisempia kuin nykyään. - Niin sitä luulisi, mutta tämä ei ole totta.
Jotkut opettajat selvisivät kohtuullisesti, joku jopa erinomaisesti, mutta
monella tunnilla oli sietämätön meteli, jossa kaikki oppiminen oli mahdotonta.
Jos onnistui sulkemaan korvansa kaikelta huutamiselta, oli kuitenkin väistettävä
paperilennokkeja, joita oli sankemmin kuin Frankfurtin ilmatilassa
lentokoneita.
Erityisen kaoottisia olivat matematiikan tunnit. Opettajan
pedagoginen osaaminen oli puhdas nolla. Ei auttanut, että parhaimmillaan viisi
oppilasta sai käskyn poistua luokasta. Ei se rangaistus mitään vaikuttanut.
Siitä vain ylpeiltiin niin kuin jotkut alasarjojen jääkiekkoilijat jäähyistään.
Oliko Järvenpään yhteiskoulu jotenkin huonotasoinen koulu? -
Ei ollut. Sinne oli oleellisesti vaikeampi päästä kuin lähikuntien kouluihin,
ja ylioppilastulokset olivat hyviä. Olen jäänyt ihmettelemään, millainen
sekasorto mahtoi sitten vallita niissä heikommiksi mainituissa naapureissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti