Maailmankatsomusmössö

Helsingin piispa Irja Askola on sanonut Helsingin Sanomien haastattelussa, että islamilaiset voisivat ehkä käyttää luterilaisen kirkon tiloja omiin menoihinsa.

Olen Askolan kanssa samaa mieltä siitä, että islamilaiset eivät ole vihollisiamme, vaan että heidän kanssaan voidaan rakentaa turvallista Suomea. Olen valmis tukemaan sitäkin, että julkisilla varoilla tuetaan heidän mahdollisuuksiaan toteuttaa omaa uskontoaan.

Mutta kun kirkko on meidän erityinen paikkamme. Se on kristinuskon Jumalan kohtaamiseen varattu tila.

Se, että joku ei ole vihollinen, ei tarkoita sitä, että hän ei olisi kilpailija. Ei Ferrari salli McLarenin miesten käyttää omaa talliaan. Ei Manchester United päästä Liverpoolia omaan pukukoppiinsa.

Maailmankatsomuksilla on myös rajansa. Ei kaikki voi olla samaa mössöä ja sekasienisalaattia. Tarvitaan erojen näkemistä, rehellistä ja reilua kilpailua. Se tekee jokaiselle hyvää ja auttaa kaikkia kehittymään omalla tiellään.

Rehellisen kilpailun jälkeen voidaan ehkä lopulta nähdä, kuka oli oikeassa ja kuinka paljon.

Valoisimmassa yössä

Kesän valoisimmassa yössä mietin, että valon määrä ei paljonkaan kerro siitä, kuinka eksyksissä ihminen voi olla.

Toledon luostarin seinällä kuulemme lukee: "Kulkija! Ei ole mitään polkua perille. Mutta sinun on pakko jatkaa matkaasi."

Verkon vapaus

Jonnekin 1990-luvulle saakka sana "verkko" oli lähinnä vankeuden symboli. Kun oli verkossa, oli joutunut jonkun saaliiksi.

Vasta 2000-luvulle tullessa verkko on alkanut merkitä entistä enemmän vapauden vertauskuvaa.

Vai pitäisikö palata siihen alkuperäiseen tulkintaan? Jospa meidän vapautemme on sitä, mistä Brecht kirjoitti: "Vapaa kettu vapaassa kanatarhassa."

Lopettakaa uudet Nokiat

Rocktähti Bruce Springsteen on joskus ollut aloitteleva, lupaava muusikko. Muistan, kuinka otsikot kirkuivat: "Uusi Dylan on tullut."

En kaivannut uutta Dylania, koska vanhakin oli yhä vireessä. Uutta Dylania ei tullut. Hänen sijasta tuli Springsteen.

Monta kertaa olen törmännyt myös siihen, että jotain jalkapalloilijaa on kutsuttu uudeksi Peleksi tai Maradonaksi. Tämä meidän maailmamme ei kuitenkaan ole hindutemppeli. Täällä on ihmiselle varattu vain yksi elämä ja yksi persoonallisuus.

Niin että lopettakaa siitä uudesta Nokiasta kohkaaminen. Ei sellaisia tule.

Kirjailija Marianne Alopaeuksen sanoin: "Se mikä tapahtuu nyt, sitä emme vielä huomaa. Se, minkä kaikki näkevät, on jo tavallisesti ohi."

Seurakunnasta hyvää päivää

Seurakuntaamme tuli erään paikallisen yhdistyksen haaste, jossa kutsuttiin pelaamaan norsupalloa. Itse urheilulajista minulla on vain hämärä käsitys, mutta muutoin vastasin viestiin, että ainakaan henkilökohtaisesti en suostu sellaisiin kilpailuihin, joissa joku joutuu pelaamaan omaa seurakuntaansa vastaan.

Juuri tällaisilla pienillä arjen valinnoilla tuetaan sitä ennakkoluuloa, että seurakunta kuuluu joillekuille toisille enemmän kuin joillekuille toisille.

Samoilla perusteilla olen hämmästellyt niitä kirkon työntekijöitä, jotka esittäytyvät puhelimessa: "Seurakunnasta hyvää päivää." Ennen kuin ryhtyy Kristuksen asialle, kannattaa miettiä, kummassa päässä puhelinta seurakunta on.

Tähdestä mustaksi aukoksi

Vain harvoin urheilusivuilta saa lukea tekstiä, jonka pitäisi mietityttää muitakin kuin urheilusta kiinnostuneita ihmisiä.

Tänään Ruotsia vastaan pelattavan jalkapallomaaottelun edellä on ruotsalaisessa Aftonbladetissa julkaistu tilasto, jonka luulisi herättävän ajatuksia.

Jutun mukaan ruotsalaisen supertähden Zlatan Ibrahimovicin mukanaolo on heikentänyt kaikin tavoin joukkueen tuloksia. Ruotsin maajoukkue on saanut enemmän pisteitä ja tehnyt enemmän maaleja, kun Zlatan on ollut poissa kokoonpanosta. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Ruotsi on ottanut 2,55 pistettä ilman Zlatania pelatuista otteluista. Kun hän on ollut aloituskokoonpanossa tai tullut vaihdosta kentälle, on saatu vain 1,8 pistettä per ottelu. Huippuhyökkääjä Zlatan ei ole tehostanut edes maalintekoa, sillä hänen ollessaan kentällä Ruotsi on tehnyt 1,87 maalia/ottelu. Ilman häntä maaleja on syntynyt 2,25:n keskiarvolla.

Uskon, että tätä tapahtuu muuallakin kuin urheilussa ja Ruotsin jalkapallomaajoukkueessa: liian usein tähdistä tulee mustia aukkoja, jotka imevät itseensä kaiken valon sen sijaan, että levittäisivät sitä.

Automatiikan tärkein ominaisuus

Automatiikan tärkein ominaisuus on, että sen voi kytkeä pois.

Microsoftin Word-tekstinkäsittelyohjelman ensimmäisestä versiosta lähtien olen yrittänyt lähestyä sitä, mutta suhde on jäänyt etäiseksi. Ohjelmalla on voinut tehdä kaiken tarpeellisen, mutta aina on ollut käytössä jokin toinen ohjelma, joka on notkeampi, johdonmukaisempi ja perustehtävissä kätevämpi.

Yhtään kirjaani en ole tehnyt Wordilla, en ole edes harkinnut. Vasta aivan loppuvaiheessa olen siirtänyt tekstin Wordiin ja postittanut tekstin siinä muodossa kustantajalle.

Kaiken maailman härpäkkeet ja nappulat sotkevat kirjoittamisessa tarvittavaa ajattelua. Fonttejakin on hyvä miettiä, mutta viisaasti toimittaessa ensin ajatellaan sisältö ja sitten vasta kirjoituksen muoto.

Tiedän, etteivät nämä terveiset mene Microsoftille, mutta kirjoitan kuitenkin: Tehkää yksi selkeä nappula, jolla pääsee Wordista yhdellä klikkauksella johonkin Notepadin / Muistion kaltaiseen karvalakka-Wordiin. Se ei sitten omin päin ja automaattisesti vääntelisi tekstejä mieleisekseen. Vastaavasti karvalakkiversiossa olisi nappula, jolla pääsisi laajempaan versioon. Siellä olisivat fonttien säädöt ja muut kikkailut.