Huittisten terveyskeskuksessa potilaita on sidottu turvaliiveillä ja lepositeillä tuoleihin ja vuoteisiin. Heitä on myös rauhoitettu tarpeettomasti lääkkeillä.
Huittinen ei ole ainoa paikka, jossa tätä tehdään; eivätkä terveyskeskuksen potilaat ole ainoa ihmisryhmä, joka tällaisesta kärsii.
Kun nuori alkaa saada ADHD-lääkitystä, on syytä joka kerta kysyä, onko sittenkin kyse vain hänen ympäristönsä kyvyttömyydestä sietää erilaisia persoonallisuuksia ja kehitysvaiheita. - Tiedän tapauksia, joiden perusteella voin sanoa, että ainakin joskus on.
Aikuisten rauhoittamiseen on tarjolla muitakin keinoja kuin lääkkeet. Tehokkaimpia ovat hyvä palkka, asuntolaina ja ylennyksen toivo.
perjantai 25. helmikuuta 2011
maanantai 21. helmikuuta 2011
Tolonen tulee takaisin
Toukokuulta 2008 löydän omista teksteistäni tällaisen merkinnän: "Jukka Tolonen on tuomittu ehdottomaan vankeuteen. Tulee surullinen olo. Tolonen oli sentään meidän sukupolvemme legendaarinen kitaristi, jonka nimen tunteminen kuului yleissivistykseen, vaikka ei olisi hänen musiikkiaan kuunnellutkaan."
Tuomion syynä oli tapon yritys ja huumausainerikos.
Nyt sunnuntaina Tolonen on julkaissut uuden levyn, jonka sisältönä on körttivirsiä uudelleen sovitettuina.
Tuomion syynä oli tapon yritys ja huumausainerikos.
Nyt sunnuntaina Tolonen on julkaissut uuden levyn, jonka sisältönä on körttivirsiä uudelleen sovitettuina.
torstai 17. helmikuuta 2011
Tosipaikassa turhamaisuus katoaa
Abiturientit kiipesivät kireässä pakkasessa lavalle. Moni kysyi mielessään, miten ne tarkenevat.
Vastaus voi olla yllättävä: tarkenevat ehkä paremmin kuin monena muuna vuonna.
Näillä ilmoilla ei tarvita äitiä muistuttamaan lämpimistä vaatteista. Villahousut ja pitkät kalsarit löytyvät muutenkin.
Tositilanne kutsuu ihmistä esiin sekä valppauden että ymmärryksen. Turhamaisuus katoaa, ja tärkein jää jäljelle.
Vastaus voi olla yllättävä: tarkenevat ehkä paremmin kuin monena muuna vuonna.
Näillä ilmoilla ei tarvita äitiä muistuttamaan lämpimistä vaatteista. Villahousut ja pitkät kalsarit löytyvät muutenkin.
Tositilanne kutsuu ihmistä esiin sekä valppauden että ymmärryksen. Turhamaisuus katoaa, ja tärkein jää jäljelle.
maanantai 14. helmikuuta 2011
Uhmaiän ylistys
Pienten lasten vanhemmat tuskailevat uhmaiän kanssa - turhaan, sillä uhma on ihmisyydestä maksettava hinta. Jos haluaa lähelleen alati tottelevan olennon, on hankittava koira ja koulutettava se.
torstai 10. helmikuuta 2011
Protestantti vai katolinen
Jatkan teemaa "ateismi ja kulttuuripohja".
Vuosia sitten olen kuullut vitsin, joka ei minua hirveästi naurattanut, mutta on ajatteluttanut paljon.
Juttu sijoittuu jollekin tiesululle väkivallan vaivaamaan ja myös uskonnon jakamaan Pohjois-Irlantiin. Siinä huppupäiset miehet pysäyttivät autoilijan ja kysyivät ratkaisevan kysymyksen: "Oletteko protestantti vai katolinen?"
"Olen ateisti", mies vastasi.
"Oletteko protestantti vai katolinen?"
"Olen ateisti."
"Oletteko protestantti vai katolinen?"
"Olen ateisti."
"Kysyn viimeisen kerran, ja jos ette vastaa, niin ammun: oletteko protestantti vai katolinen ateisti?"
Vuosia sitten olen kuullut vitsin, joka ei minua hirveästi naurattanut, mutta on ajatteluttanut paljon.
Juttu sijoittuu jollekin tiesululle väkivallan vaivaamaan ja myös uskonnon jakamaan Pohjois-Irlantiin. Siinä huppupäiset miehet pysäyttivät autoilijan ja kysyivät ratkaisevan kysymyksen: "Oletteko protestantti vai katolinen?"
"Olen ateisti", mies vastasi.
"Oletteko protestantti vai katolinen?"
"Olen ateisti."
"Oletteko protestantti vai katolinen?"
"Olen ateisti."
"Kysyn viimeisen kerran, ja jos ette vastaa, niin ammun: oletteko protestantti vai katolinen ateisti?"
maanantai 7. helmikuuta 2011
Uskova, uskovainen, kristitty, luterilainen, evlut
Muuan tuttu kysyi, millä nimellä hänen olisi itseään maailmankatsomuksen kannalta kutsuttava. Hän on täyspäinen kristillisen vakaumuksen ihminen. Olisiko uskova hyvä? Entäpä uskovainen tai kristitty?
Nuo sanat riippuvat olennaisesti kuulijasta. Kristitty ja uskova ovat jo Raamatun ajalta peräisin olevia sanoja, ja siksi molempien sanojen käyttö on perusteltua.
Jostain syystä ihmisten kielitajussa sanat "uskova" ja "uskovainen" eroavat merkitykseltään, vaikka kielen logiikan kannalta niiden pitäisi tarkoittaa samaa. Uskovainen on arkikielessa olevinaan kuin enemmän kuin uskova.
Omasta puolestani olen vierastanut sanaa "uskovainen", koska se on jonkinlainen haukkumasana, joka viittaa ankeaan ja ahtaaseen elämään. En pidä elämääni ankeana enkä ahtaana. Katselen kyllä maata kohti, mutta sillä tavoin näkee hyvin kävellä.
Joskus olen käyttänyt sanaa "kristitty", mutten ole tyytyväinen siihenkään. En oikein osaa sanoa "minä olen kristitty", vaikka mielelläni sanon että ”me olemme kristittyjä”.
Sanan "kristitty" käytössä on myös se ongelma, että tietyssä mielessä myös suomalaisperäiset ateistit pitää lukea kristittyihin. Jos kuvitellaan tilanne, että tänne muuttaisi miljoona islamilaista, ateistit luettaisiin kristittyihin, haluavatpa he tai eivät.
Nykyään olen ruvennut käyttämään sanaa ”luterilainen”. Siinä on enemmän jotain tunnustautumisen kaltaista, mutta samalla se pitää riman alhaalla ja kertoo varovaisen myönteisesti asiasta, ei lupaa liikaa eikä laita liikaa paineita. Samalla se kertoo aika tarkasti hengellisestä maailmastani, tällaisesta pohjoisen ja Euroopan näkökulmasta katsoen syrjäseutujen ihmisen uskosta, joka on ehkä harmaata ja hieman hidasta, mutta samalla myös vakaata ja luotettavaa.
Luterilaisesta on olemassa myös kiva slangisana "evlut”.
Nuo sanat riippuvat olennaisesti kuulijasta. Kristitty ja uskova ovat jo Raamatun ajalta peräisin olevia sanoja, ja siksi molempien sanojen käyttö on perusteltua.
Jostain syystä ihmisten kielitajussa sanat "uskova" ja "uskovainen" eroavat merkitykseltään, vaikka kielen logiikan kannalta niiden pitäisi tarkoittaa samaa. Uskovainen on arkikielessa olevinaan kuin enemmän kuin uskova.
Omasta puolestani olen vierastanut sanaa "uskovainen", koska se on jonkinlainen haukkumasana, joka viittaa ankeaan ja ahtaaseen elämään. En pidä elämääni ankeana enkä ahtaana. Katselen kyllä maata kohti, mutta sillä tavoin näkee hyvin kävellä.
Joskus olen käyttänyt sanaa "kristitty", mutten ole tyytyväinen siihenkään. En oikein osaa sanoa "minä olen kristitty", vaikka mielelläni sanon että ”me olemme kristittyjä”.
Sanan "kristitty" käytössä on myös se ongelma, että tietyssä mielessä myös suomalaisperäiset ateistit pitää lukea kristittyihin. Jos kuvitellaan tilanne, että tänne muuttaisi miljoona islamilaista, ateistit luettaisiin kristittyihin, haluavatpa he tai eivät.
Nykyään olen ruvennut käyttämään sanaa ”luterilainen”. Siinä on enemmän jotain tunnustautumisen kaltaista, mutta samalla se pitää riman alhaalla ja kertoo varovaisen myönteisesti asiasta, ei lupaa liikaa eikä laita liikaa paineita. Samalla se kertoo aika tarkasti hengellisestä maailmastani, tällaisesta pohjoisen ja Euroopan näkökulmasta katsoen syrjäseutujen ihmisen uskosta, joka on ehkä harmaata ja hieman hidasta, mutta samalla myös vakaata ja luotettavaa.
Luterilaisesta on olemassa myös kiva slangisana "evlut”.
torstai 3. helmikuuta 2011
Koirankakan kansainväliset ulottuvuudet
En ole aavistanut, että joskus osallistuisin koirankakkakeskusteluun, mutta nyt on pakko, koska olen havainnut siinä kansainvälisiä ulottuvuuksia.
Aamulehdessä on kerrottu, että joku vitsiniekka on törkännyt jätöksen keskelle Suomen lipun. Epäillään, että kyseessä olisi jonkinlainen rikos.
Vuonna 1995 olimme vieraisilla Belgiassa asuneiden perhetuttujemme luona. He kertoivat, että sikäläiset ihmiset jättivät ärsyttäviä jätöksiä minne tahansa. Kaikesta pitäen joku muukin oli ärsyyntynyt samasta asiasta, koska oli pystyttänyt Brysselissä keskelle kakkakasaa Belgian lipun.
Emme epäilleet rikosta. Nauroimme niin kuin hyvälle vitsille.
Aamulehdessä on kerrottu, että joku vitsiniekka on törkännyt jätöksen keskelle Suomen lipun. Epäillään, että kyseessä olisi jonkinlainen rikos.
Vuonna 1995 olimme vieraisilla Belgiassa asuneiden perhetuttujemme luona. He kertoivat, että sikäläiset ihmiset jättivät ärsyttäviä jätöksiä minne tahansa. Kaikesta pitäen joku muukin oli ärsyyntynyt samasta asiasta, koska oli pystyttänyt Brysselissä keskelle kakkakasaa Belgian lipun.
Emme epäilleet rikosta. Nauroimme niin kuin hyvälle vitsille.
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
Ehkä suomi on Euroopan helpoin kieli
Suomalaiset lapset on todettu lukutaitonsa puolesta EU:n parhaiksi. Tästä tutkimustuloksesta on tehty se johtopäätös, että ansio kuuluisi ennen muuta suomalaiselle koulujärjestelmälle. Selityksen uskottavuutta heikentää se, että lähintä sukulaiskieltämme puhuva Viro on kakkosena heti Suomen jälkeen.
Jospa kyse onkin siitä, että toisinaan vaikeaksi mainittu kielemme on Euroopan helpoimmin lukemaan opittava kieli. Meillä heti tietää, miten sana kuuluu lukea, kun sen näkee kirjoitettuna edessään.
Tätä helppoutta suomalaiset eivät ymmärrä arvostaa. Koko ajan kirjoitukseen ja puheeseen tuotetaan sanoja, joiden ääntäminen ei heti ilmene kirjoituksesta, vaan se täytyy jollain muulla perusteella tietää.
Surullisinta on, että jopa ihmisen tärkeimpään sanaan eli omaan nimeen vanhemmat ovat lykkäämässä vieraskielisiä kirjaimia, jotka on aina erikseen selitettävä.
Käytännön tilanteissa Oscar Korhonen on Oskarseelläilmaniitä Korhonen ja Norah Virtanen on Norayhdelläoollahoonkanssa Virtanen. - Ja mikä ihmeen hyöty on c:stä ja ylimääräisestä h:sta? Joka tapauksessa ne on ulkomailla tavattava juuri sen takia, että esimerkiksi englannissa sanat lausutaan eri tavoin kuin kirjoitetaan. Kotimaassa on taas tuloksena jatkuvia sekaannuksia.
Olen huomannut myös sellaisen merkillisyyden, että erikoiset nimivalinnat liittyvät monesti vanhempien alhaiseen koulutustasoon. Pitkälle opiskelleet rohkenevat valita normaaleja nimiä.
Jospa kyse onkin siitä, että toisinaan vaikeaksi mainittu kielemme on Euroopan helpoimmin lukemaan opittava kieli. Meillä heti tietää, miten sana kuuluu lukea, kun sen näkee kirjoitettuna edessään.
Tätä helppoutta suomalaiset eivät ymmärrä arvostaa. Koko ajan kirjoitukseen ja puheeseen tuotetaan sanoja, joiden ääntäminen ei heti ilmene kirjoituksesta, vaan se täytyy jollain muulla perusteella tietää.
Surullisinta on, että jopa ihmisen tärkeimpään sanaan eli omaan nimeen vanhemmat ovat lykkäämässä vieraskielisiä kirjaimia, jotka on aina erikseen selitettävä.
Käytännön tilanteissa Oscar Korhonen on Oskarseelläilmaniitä Korhonen ja Norah Virtanen on Norayhdelläoollahoonkanssa Virtanen. - Ja mikä ihmeen hyöty on c:stä ja ylimääräisestä h:sta? Joka tapauksessa ne on ulkomailla tavattava juuri sen takia, että esimerkiksi englannissa sanat lausutaan eri tavoin kuin kirjoitetaan. Kotimaassa on taas tuloksena jatkuvia sekaannuksia.
Olen huomannut myös sellaisen merkillisyyden, että erikoiset nimivalinnat liittyvät monesti vanhempien alhaiseen koulutustasoon. Pitkälle opiskelleet rohkenevat valita normaaleja nimiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)