Ihminen yhden asian liikkeenä

Minulta kysyttiin Ask.fm-palvelussa, miksi jotkut uskoon juuri tulleet lopettavat pohdiskelun ja luottavat sokeasti pyhään kirjaansa, eivätkä kyseenalaista siitä mitään? Siihenhän piti vastata:

En ole pitkään aikaan ollut tekemisissä mainitsemasi ihmislajin kanssa. Minun lähelläni kun on vain tätä tavallista kirkon väkeä, jossa nyt ei ole paljon hämmästelemistä. Tiedän kyllä, että kuvaamiasi ihmisiä on olemassa.

Tämä on surullista, koska uskon pitäisi syventää ja leventää näkemyksiä, ei madaltaa eikä kaventaa.

Toisaalta osa näistä ihmisistä on nuoria, ja nuoruuteen kuuluu ehdottomuus. Siitä ne näkymät usein vuosien varrella avartuvat. Sitten on niitä ihmisiä, joiden ankaruus selittyy surkeilla elämänkohtaloilla. En menisi sanomaan heille, että tulipalosi on väärin sammutettu, koska he ovat kuitenkin saaneet katkaistua vankila- ja päihdekierteensä.

Ja ehkä oleellisinta on se, että yhden asian liikkeenä oleminen ei ole erityisesti uskoon liittyvä piirre. Näitä yhden asian liikkeitä on maailma täynnä.

Vastarakastunut näkee maailmassa vain rakastettunsa ja on aivan höperönä hänestä. Moni haluamaansa koulupaikkaan päässyt puhuu vain uudesta alastaan ja alkaa kulkea vain kaltaistensa seurassa. Joskus jokin uusi aate voi sokaista niin, ettei näe maailmassa mitään muuta, ja vauvan saanut äiti voi olla lapsettomalle ikävää seuraa. Tunnen paljon shakin pelaajia. Kun he ovat toistensa seurassa, jutut ovat mystisiä niille, jotka eivät tiedä, mitä sisilialainen puolustus tai kuningatargambiitti tarkoittavat.

Eilen haastateltiin Tuulolan jääkiekkoperheen nuorimmaista, joka oli juuri voittanut alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuden. Häneltä kysyttiin, mistä heidän keittiönpöytänsä ääressä keskustellaan. Vastaus meni jotenkin näin: "Jääkiekosta, eipä juuri muusta. Joskus sanotaan jotain säästä."

Ei tuo juuri eroa siitä kokemuksesta, joka kysymykseni esittäjällä on.

Totuus ei ole aina puolivälissä

Parina viime päivänä on väitelty someraivon voimalla, miten olisi ymmärrettävä Tapparan ja HIFK:n viidennen finaalipelin viimeinen maali. Kun ottelua seuraavana aamuna avasin sanomalehdet ja vertailin Aamulehden ja Helsingin Sanomien kommentteja, aloin melkeinpä epäillä, että toimittajat olivat seuranneet eri pelejä.

Mieltymyksemme vaikuttavat näkemyksiimme ja suosimme sitä totuutta, joka sopii meille itsellemme.

Vanhan viisauden mukaan pitää kuulla molempia osapuolia. Totta on sekin, että vikaa on usein kummassakin riitapukarissa.

Mutta nämä säännöt eivät pidä aina paikkansa. On tuskin ahdistavampaa elämäntilannetta kuin se, että on epäoikeudenmukaisuuden uhrina ja kuulee ympäriltään lauseita: "Ei kukaan yksin riitele."

Jos rosvo hyökkää mummon kimppuun, ei voi sanoa, että vikaa on kummassakin.

Jos esitetään matemaattinen tehtävä 3+3, ja toinen vastaa että kuusi ja toinen ehdottaa kahdeksaa, oikea vastaus ei ole seitsemän.

Maailman tärkein asia

Keskustelin Tampereen kadulla vanhan tutun kanssa, joka on teekkari, opiskelee ympäristötekniikkaa ja on erikoistunut vesien puhdistamiseen.

Hän sanoi opiskelevansa maailman tärkeintä alaa. En osannut väittää vastaan enkä halunnutkaan. Ilman puhdasta vettä ei ole mitään.

Joskus olen kertonut tällaista tarinaa, jonka olen jostain kuullut: Afrikkalainen pikkupoika oli Suomeen tultuaan viety vessaan. Hän tuli sieltä itkien pois. Kun häneltä kysyttiin itkun syytä, hän sanoi: "Kun piti pissata puhtaaseen veteen."

Nuoret kiltimpiä muuten mutta kiusaaminen pysyy

Vähitellen, mutta tuskastuttavan hitaasti on alkanut päästä läpi se tieto, että tämän päivän nykynuoret eivät ole lainkaan huonotapaisempia kuin aiemmat, vaan aivan päinvastoin. Vakuutuin tästä taas eilen, kun perehdyin Kouluterveys 2015 -tutkimukseen, jossa on pitkään seurattu, minne trendit osoittavat. Kiinnitin huomiotani peruskoululaisiin, joten kaikki tähän blogiin kirjoittamani havainnot koskevat heitä.


Erilaisten aineiden käyttö vähenee

Kohtalaisen hyvin on uutisoitu, että turmelevien aineiden käyttö on vähentynyt. Kerran kuukaudessa humalaan juovien määrä on pudonnut neljäntoista vuoden aikana lähes kolmannekseen ja päivittäin tupakoivien joukko on vähentynyt samassa ajassa suunnilleen yhtä paljon. Vastoin yleisiä oletuksia huumeiden käyttö ei ole lisääntynyt peruskouluissa. Pojilla se on pysynyt ennallaan ja tytöillä hieman laskenut. Seksuaalinen kokeneisuus on vähentynyt, ja sillä lienee yhteys alkoholinkäytön  harvinaistumiseen.

Huonojakin asioita tietysti on. Nuuskan käyttö on lisääntynyt, ja viidennekselle netin käyttö aiheuttaa vuorokausirytmin ongelmia.


Koulu on entistä miellyttävämpi paikka

Koulunkäynnistä pitävien nuorten määrä on kasvanut oleellisesti, ja oppilaat tuntevat, että entistä useammat opettajat ovat heistä kiinnostuneita. Tälläkin alueella paraneminen on huomattavaa.

Poikien yksinäisyys on vähentynyt huomattavasti, mutta tyttöjen on pysynyt ennallaan. Tosin he kärsivät yksinäisyydestä harvemmin kuin pojat. Sen sijaan he tuntevat ahdistuneisuutta noin kolme kertaa poikia enemmän.  Koulun fyysissä oloissa olisi korjattavaa, sillä melkein joka on toinen sitä mieltä, että huono ilmanlaatu haittaa opiskelua.

Nuorten kyky puhua omista asioistaan vanhemmille paranee koko ajan.


Kiusaaminen pysyy

Yksi surullinen asia tilastoihin liittyy. Humala haihtuu ja keuhkot puhdistuvat, mutta kiusaamiskokemukset jäävät sakaksi mielen pohjalle. Siihen liittyvät tilastot eivät ole lainkaan kaunistuneet neljäntoista vuoden aikana. Luvut ovat entisellään, vaikka juuri tähän asiaan on kiinnitetty huomiota ja kampanjoita on ollut tuon tuosta.

Epäilen, ettei oikein ole ymmärretty, mistä on kyse. Äärimmäisen monimutkaisesta asiasta on puhuttu lässyttäen, syyttäen ja liian yksinkertaisia ratkaisuja tarjoten. Tutkimuksen mukaan joka luokalla on keskimäärin yksi kiusattu ja joillakin kaksi. Se on liian paljon.

Yksittäisen kiusatun kannalta tulee lohtua siitä, että lukiossa ja ammattikouluissa on selvästi vähemmän kiusaamista kuin peruskouluissa. Lukiolaisista vain yksi prosentti on koulukiusattuna kerran viikossa.

Rakkauskertomus

Morsian oli vihkiharjoituksista myöhässä, ja niin menimme sulhasen kanssa läheiseen kahvilaan. Tehtiin ostokset ja otettiin pöytä.

"Sinä sitten ihastuit ja rakastuit tällaiseen naiseen", sanoin. Siihen aloitukseen voi tarttua tai olla tarttumatta. Hän tarttui.

"Niin kuin huomaat, hän on aina myöhässä. Niin tälläkin kertaa. Minä aina odotan."

En sanonut mitään. Hän puhui ilman välihuomautuksiani.

"Olen miettinyt minkä takia hän. Hän on viehättävän näköinen, mutta tiedän että maailmassa on kauniimpiakin hän."

"Keittiötaidoillaan hän ei minua hurmannut, vaikkei se polta puuroa pohjaan. Hän mahtuu älyltään korkeimpaan kolmannekseen. Varmaan joku toinen olisi antanut lapsilleni paremmat geenit."

"Ei me vietetä eläkepäiviä Rivieralla. Toisaalta luulen, ettei tarvitse sossussa juosta, ei ainakaan usein eikä tällä tietämyksellä."

"Uskollinen se on ja rehellinen ja luotettava, mutta toisaalta nämä eivät ratkaise, koska mitkään muut eivät tule kyseeseen."

"Ja luonne. Sehän on tärkeä, ehkä kaikkein tärkein. Mutta kun luulen, että jossain olisi vielä simppelimpi ja sopuisampi."

Sitten hän piti tauon, pitkän tauon, kunnes sanoi:

"Hän on ainoa, jota voin itselleni kuvitella. Ainoa mikä minulle sopii. Ainoa tässä maailmassa."

Kahvikupissa näkyi jo pohja. Mentiin kirkkoa kohti.

Googleta mikä on Afrikka

Jäin ihmettelemään niin sanottuun tietokilpailuun osallistunutta miestä, joka ei tiennyt Seitsemän veljeksen kirjoittajaa. Olen tiennyt, että niitäkin ihmisiä on, mutten ole tiennyt, että he voivat osallistua tietokilpailuihin.

On totta, että ihminen tulee toimeen ilman monenlaista nippelitietoa. Huonosti ovat asiat, jos ei päässä olec yhtään nippelitietoa. Vielä huonommin ovat asiat, jos ei ole välttämättömiä pohjatietoja.

Ehkä suomalaisen ei tarvitse tietää, missä on Burundi. Googlettamalla voi tarkistaa, että, se on keskellä Afrikkaa. Mutta mitäs sitten, jos joudut googlettamaan senkin, missä on Afrikka?

Maailman reunoille

En ole ennen käynyt Irlannissa, mutta tällä viikolla menen. Olen aina himoinnut maailman reunoja ja kaupunkien laitamia. Niissä olen ollut enemmän kotonani kuin keskellä.

On montakin syytä.

Monia vuosia sitten olin Tampereella Irlantilaisen kuvataiteen näyttelyssä. Mikään muu taidenäyttely ei ole puhutellut minua yhtä paljon. Tilan kokemus jäi mieleen. Irlantilaisissa kuvissa oli paljon avaruutta ja tyhjää, tarpeellista tilaa.

Ja sitten muistan sen, kuinka astuin Bratislavassa hissiin irlantilaisen miehen kanssa. Lyhyen matkan aikana ehdimme kertoa, mistä olimme kotoisin, ja sen jälkeen olla samaa mieltä siitä, että kumpikin olimme rajoilta. Yhteisymmärrys oli täydellinen.

Ja vielä ovat ne Irlannin maajoukkueen kannattajat, jotka Saksan MM-kisoissa lauloivat ylpeänä joukkueestaan ja joukkueelleen, vaikka häviö ja putoaminen oli jo varma. Stadion oli yhtä suurta hartaushetkeä. Joskus tappio voi olla kaunis. Silloin oli.

Taas jäi puhelin kotiin

Tätä kirjoittaessani olen matkalla Helsinkiin ja jälleen kerran ilman puhelinta, joka on kotona jossain makuuhuoneen yöpöydällä. Kännykkä ei ole minulle ruumiinjäsen niin kuin monelle muulle, vaan se on muistettava joka kerta erikseen.

Pitkään puhelimeen puhuminen oli vastenmielistä. Vähitellen olen oppinut sitä sietämään, mutta tämän parempiin tuloksiin en ole päässyt.

Jotta kännykällä viitsisi olla netissä, laitteen tulisi olla niin suuri, ettei se enää mahdu taskuun eikä sitä viitsi kuljettaa mukana. Pieneltä näytöltä tihrustamiseen on vaikea tottua, kun kotitietokoneella on kaksi suurikokoista näyttöä ja kolmaskin kelpaisi.

Tabletin ja läppärin muistan ottaa mukaani aina.

Eduskunta häviää säätiloille

Joskus kesärenkaat oli vaihdettava huhtikuun puolivälissä. Sitä pidettiin eduskunnassa liian myöhäisenä ajankohtana. Raja siirrettiin huhtikuun alkuun sillä lievennyksellä, että pääsiäisen saa ajaa talvirenkailla.

Mikään ei kuitenkaan muuttunut. Poliisi sakottaa tai ei sakota, ihan oman päänsä mukaan eduskunnasta välittämättä ja säätiloja katsellen.

Lainsäätäjät eivät voi mitään säätiloille. Ja hyvä onkin. Mitäs siitä tulisi, jos kesän hellepäiviä ruvettaisiin sopimaan jossain Haagin kansainvälisessä ilmastokokouksessa.