Koulujen lopettaminen vaikuttaa myös koululaisten
koulupäivien pituuteen. Muistelen tässä kouluvuotta, jonka alkaessa olin
kymmenen vuotta ja loppuessa yksitoista. Useimmat kellonajat olen päätellyt
niistä takuuvarmoista tiedoista, että koulupäivä alkoi yleensä klo 8.15 ja
päättyi klo 14.05.
klo 6.30 herääminen
klo 6.50 alkoi kahden ja puolen kilometrin kävely asemalle
(hiihtopäivinä raahasin sukset)
klo 7.40 astuin junaan
klo 8.00 aloin kävellä hieman alle noin kilometrin matkaa
koululle
klo 8.15 alkoi koulu (väsytti valmiiksi)
klo 14.05 päättyi koulu (joskus tuntia myöhemmin, joskus
tuntia aiemmin) ja väsytti edelleen
klo 15.00 astuin junaan
klo 15.20 aloin kävellä kotiin (hiihtopäivinä raahasin
sukset)
klo 16.00 olin väsyneenä ja nälkäisenä kotona (ehkä kerran
viikossa tuntia myöhemmin) ja alkoi väsyneen lapsen epämääräinen toiminta, kun
oikein mitään ei jaksanut
klo 18.00 alkoi läksyjen teko
klo 19.00 kenties oli puolentoista tunnin iltavapaa (ellei
ollut kokeita)
klo 20.30 iltatoimet
klo 21.00 menin nukkumaan
Koulupäivälle tuli pituutta yhdeksän ja puoli tuntia.
Jäljellä olleeseen viiteen tuntiin oli sijoitettava pakolliset ruokailut ja
iltatoimet, ja läksyt ja mahdolliset kokeisiin lukemiset (erityisesti jäi
mieleen biologian opettaja, joka aina jaksoi muistuttaa, että vihko ei ollut riittävän
kaunis).
Tämäkö olisi niitä lapsuuden kokemuksia, jotka ovat tehneet
minusta vahvan aikuisen? – Ei varmasti ollut. Se oli painajainen, josta heräsin
seuraavana vuonna, kun muutimme koulun viereen. Yhtäkkiä minulla oli jokaisena
arkipäivänä yli kolme tuntia ylimääräistä aikaa. Taakkani oli taas
kohtuullinen, ja koulunumerot alkoivat nousta.
******