Väittely yhdestä a-kirjaimesta

Jostain varhaisilta opiskeluvuosilta tai peräti lukioajoilta muistan kiivaan keskustelun siitä, pitääkö kirjoittaa sosialidemokraatti yhdellä a:lla vai sosiaalidemokraatti kahdella a:lla. Ero näkyy edelleenkin erilaisina oikeinkirjoituksen käytäntöinä, mutta ainakaan puoluepiirien ulkopuolelle ei ole kantautunut, että siitä edelleen laajasti keskusteltaisiin. 

Kuitenkin oli paljon ihmisiä, joiden mukaan yksi kirjain ilmensi merkittävää maailmankatsomuksellista eroa. Kahdella a:lla olisi viitattu sosiaalisiin kysymyksiin, kun taas yksi a olisi vihjannut suoraan sosialismiin.  Kahden a:n ihmiset olisivat olleet vasemmistolaisuudessaan jotenkin maltillisempia.

Oli myös niitä, joiden mukaan kyse oli ennen muuta oikeinkirjoituksesta: yksi a oli vain huonoa suomen kieltä. He perustelivat näkemystään sillä, että ulkomaisissa veljespuolueissa ei käyty vastaavaa keskustelua, vaan tyydyttiin toimimaan paikallisen kieliopin mukaan. Tämäkään näkökanta ei vakuuttanut aatteellisinta väkeä. 
Väittely jatkui kiivaana.

Tämä taistelu yhdestä a-kirjaimesta oli minulle pitkään ensimmäinen esimerkki näennäisten erojen tekemisestä.

Kunnes sitten tuli kirkolliskokouksen päätös, että homoparien liittoa ei saa siunata, mutta rukoilla saa. 

Teologinen oppineisuuteni pohjalta en ole vieläkään keksinyt, miksi rukous olisi vähemmän kuin siunaus tai toisin päin. Tai ihan miten vain. Enkä usko, että Jumalan maailmassa siunaukset ja rukoukset putoisivat ratkaisevasti eri laareihin.

Asiantuntijat erehtyvät joka kolmas kerta

Sanaan "asiantuntija" olen alkanut suhtautua epäillen ja toisinaan jopa ivallisesti. Syynä on se, että olen ruvennut tallettamaan asiantuntijoiden ennustuksia ja tarkistamaan, miten ne ovat lopulta toteutuneet.

Erehtymisen asteikko on laaja. Ei onnistu terrorismin torjunta eikä rahavarojen sijoittaminen. Urheilutoimittajat eivät tiedä futiskisojen lopputuloksia. Itsenikin luen jonkinlaiseksi jalkapallon tuntijaksi, mutta on tunnustettava, ettei minun kannata ryhtyä veikkaamisen ammattilaiseksi. 

Vaikuttaa siltä, että asiantuntijat osaavat välttää kaikkein suurimmat mahdottomuudet. He tietävät, että Honduras ja Kamerun eivät vain voi pelata MM-jalkapallon finaalissa. Jo lohkokaaviosta seurasi, että Brasilian, Espanjan ja Hollannin kolmikosta yhden oli pudottava ennen puolivälieriä. Samalla asiantuntijoiden ennustukset jäävät kauas lopullisesta totuudesta.

Olen tutkinut Ilta-Sanomien erikoislehden erittäin asiantuntevaa jalkapalloanalyysia, joka julkaistiin ennen Brasilian kisojen alkua. Monet arvioinnit osuivat kohdalleen, mutta toisaalta peräti yhdentoista maan alkulohkotuloksia veikattiin kelvottomasti. Joka kolmas ennakointi epäonnistui.

Poimin lehdestä esiin suurimmat virheet:

Espanja menee jatkoon ja etenee jälleen turnauksessa pitkälle.

Hollannin tie pysähtyy alkulohkoon, jos Chile ajaa edelle (tässä oletetaan, että Espanjalle ei voi mitään).

Chile kiilaa jatkoon ennen entistä suurmaata Hollantia (tässäkin oletetaan, että Espanjalle ei voi mitään).

Kreikka on aivan liian väsynyt ja vanha jatkoon.

Norsunluurannikko hyökkää jatkoon lohkostaan.

Costa Rica on auttamattomasti hännänhuippu.

Englanti taistelee tiukasti jatkopaikasta.

Italia sijoittuu tiukassa lohkossa kahden joukkoon.

Nigeria jää lohkossa Bosnian ja Hertsegovinan taakse kolmanneksi.

Portugali rynnii alkulohkosta jatkoon.

Yhdysvallat jää tällä kertaa alkulohkoon.

Algerian jatkotoiveet eivät ole korkealla.

Oma veikkaukseni jatkopeleistä on, että semifinaaleissa Brasilia kohtaa Saksan ja Hollanti Argentiinan. Samalla ennustan, että vähintään yksi maa neljästä on väärin veikattu, mahdollisesti toinenkin. Toisaalta kaikki neljä eivät putoa ennen välieriä. Lopullinen mestari voi hyvin tulla tämän nelikon ulkopuolelta.

Toistakymmentä pelastui ilman, että aavistavat mitään

Vanha kiinalainen tarina kertoo miehestä, jonka hevoset karkasivat. Naapurit tulivat valittelemaan tapahtunutta. "En tiedä, onko se onni vai onnettomuus", mies vastasi.

Hevoset löytyivät, ja niiden mukana löytyi kaikkein kaunein villihevonen. Naapurit tulivat onnittelemaan. "En tiedä, onko se onni vai onnettomuus", mies vastasi.

Miehen poika ryhtyi kesyttämään villihevosta. Hän putosi se sen selästä ja katkaisi jalkansa. Naapurit tulivat valittelemaan tapahtunutta. "En tiedä, onko se onni vai onnettomuus", mies vastasi.

Seuraavana päivänä syttyi sota. Tarina päättyy sanoihin: "Naapurit eivät tulleet sanomaan mitään."

Kertomus tuli mieleeni, kun ajattelen uutista, jonka mukaan ainakaan sunnuntaiaamuun mennessä ei ole tietoa yhdestäkään juhannuksena hukkuneesta. Myös kylmää juhannusta ennustaneiden meteorologien puheita olisi voinut kommentoida sanoilla: "En tiedä, onko se onni vai onnettomuus."

Tänäkin aamuna Suomessa elää toistakymmentä ihmistä, jotka eivät koskaan tule tietämään, että vuoden 2014 huonot juhannussäät pelastivat heidän henkensä.

Henkilokohtaisen elämäni paljastuksia

Parillisina vuosina ja varsinkin näin joka neljäs vuosi on syytä julkaista lomaviikkoni päiväohjelma, jonka olen jälleen saattanut ajan tasalle.

Tänä kesänä noudatan tällaista varsin tiukkaa ohjelmaa:

Klo 9.00 - 9.30 Heräilyä.
Klo 9.30 - 10.30 Kahvi, aamupala ja lehtien lukeminen
Klo 10.30 - 12.00 Perehtyminen sosiaalisen median jalkapallokirjoitteluun
Klo 12.00 - 13.00 Ruokatunti
klo 13.00 - 13.10 Lyhyt ulkoilu
Klo 13.10 - 14.00 Alustava orientoituminen illan peleihin 
Klo 14.00 - 14.30 Lepäilyä
Klo 14.30 - 15.00 Kahvitauko
Klo 15.00 - 16.00 Jalkapalloon liittymättämien elämänilmiöiden välttelyä
Klo 16.00 - 16.20 Pitkä ulkoilu
Klo 16.20 - 16.40 Edellisten MM-kisojen muistelua vuosilta 1966 - 2010
Klo 16.40 - 17.00 Kevyt välipala
Klo 17.00 - 18.00 Tulevien pelien syväanalyysi ja taustatutkimukset
Klo 18.00 - 21.00 Illan ensimmäinen TV-lähetys
Klo 21.00 - 21.35 Palautekeskustelu ja orientoituminen toiseen peliin
Klo 21.35 - 22.00 Kommentointia, ihmettelyä, selittelyä ja ennustelua
Klo 22.00 - 0.05 Illan toinen TV-lähetys, jonka puoliajalla iltapala
Klo 00.05 - 1.00 Uusinnat ja pelien kertaus
Klo 01.00 - 3.00 Kolmas peli ja purkupalaveri
Klo 03.00 - 4.00 Iltatoimet 
Klo 04.00 - 9.00 Nopeasti sutaistu ristinmerkki ja sitä seuraava yöuni. 

Kärkkärin suloisuus

Tähän mennessä pelatuissa MM-peleissä näyttävin maali on ollut Robin van Persien puskumaali, jonka varmaan muistan vuosien kuluttua.

Suosikkini on kuitenkin Brasilian kolmas maali, jonka Oscar teki. Sitä on syyttä vähätelty. On ajateltu, että Kroatian maalivahti vähän nukahti. Tekotavan oveluus on kuitenkin juuri siinä, että se saa maalivahdin nukahtamaan.

Ollessani juniorina ensimmäisissä jalkapalloharjoituksissa meille kerrottiin, että vain naiset potkivat etuvarpaalla. Se oli raskauttavaa, koska silloin ei kukaan tyttö vielä pelannut jalkapalloa. Kärkipotku oli sallittua vain viimeisessä hädässä. Jos junioripelissä levisi huhu, että joku oli tehnyt maalin kärkkärillä, maalin tuottama sankaruus melkeinpä vaihtui häpeäksi.

Tässä uskossa tulin Brasilian maailmanmestaruusvuoteen 1994. Aloin ihmetellä kärkipelaaja Romariota: "Tuo kaverihan tekee kärkkärillä maaleja."

Hidastuksia tutkiessani näkemys ei muuttunut. Romario törkkäsi juoksusta kengänkärjellä pallon liikkeelle. Laukaus ei ollut voimakas, mutta se lähti niin arvaamattomasti, että maalivahti jäi hölmistyneenä katsomaan, kuinka pallo oli jo hänen vierellään ennen kuin hän ehti tehdä mitään.

Juuri Romariota voi pitää kesken juoksua potkaistun kärkkärin isänä. Kun Ronaldo teki samanlaisen maalin kahdeksan vuotta myöhemmin, hän sanoi: "Minä tein sen niin kuin Romario niitä tekee."

Viime torstaina oli Oscarin vuoro. Kroatian maalivahti ei ollut huono. Hän ei vain voinut sille tempulle mitään.

Hyttyset ja siedätyshoito

Iltalehden jutussa kerrotaan, että hyönteistutkija Reima Leinosen mukaan parhaiten hyttysiin tepsii siedätyshoito. Just joo.

Kokeilinpa minäkin kerran pohjoisen leirillä siedätyshoitoa. Sitä oli joku asiantuntija suositellut.

Kaksi päivää siedättelin. Sitten menin kauppaan ja ostin hyönteismyrkkyä. Suihkutin sitä illalla huoneeni täyteen: onpa niin tai näin, nyt minä ainakin nukun.

Häkkiin suljettu uskonnon opetus

Toisin kuin monet luulevat, koulujen uskonnon opetus ei ole pitkään aikaan ollut Suomen peruskouluissa tunnustuksellista. Tämän ajatuksen omaksumista on varmaan hämärtänyt se, että edellinen virke voisi monesti alkaa myös sanoilla: "Toisin kuin monet käytännössä toimivat - -"

En vastusta objektiivisuuden vaatimusta. Nykyinen koululaitos tuskin voi toimia jollain muulla periaatteella.

Johdonmukaisesti toimittaessa tämä periaate kuitenkin asettaa uskonnon opetuksen merkilliseen ja toisiin oppiaineisiin verrattuna epätasa-arvoiseen asemaan. Kaikissa muissa aineissa on suotavaa käyttää kokemuksellisia opetusmetodeja, mutta uskonnossa ei.

Biologian opettaja voi viedä oppilaansa linturetkelle, eikä kotitaloudessa tyydytä opiskelemaan vain ruokalajien reseptejä. Liikunnan opetus ei juuri muuta olekaan kuin liikkumista käytännössä. Musiikissa ei opiskella ainoastaan musiikin historiaa. On lupa itse soittaa ja laulaa.

Tunnustukseton uskonnon opetus riistää mahdollisuuden perehtyä uskonnon varsinaiseen ytimeen eli tunnustautumiseen. Ei ole ihme, että näin paperiselta pohjalta syntyy käsitys luterilaisuuden aneemisuudesta.

Voi olla, että vielä koittaa aika, jolloin vaihdetaan käytäntöjä. Historiassa on nähty suurempiakin muodin käänteitä.

Toisaalta häkkiin suljettu uskonnon opetus vaatimus antaa tilaa rippikoululle. Kun koko pienen iän on vain tuijoteltu tähtikarttoja ja opiskeltu sieltä tähtikuvioiden nimiä, on sykähdyttävää päästä ensimmäisen kerran avoimen tähtitaivaan alle ja havaita, että niitä tähtiähän voi oikeasti katsella - sikäli kuin kaupungin loisto ei ole niitä valosaasteellaan karkottanut.

Niistä tähdistä voi vaikka lumoutua.

Sain Facebookissa potkut (2/2)

Varmaan olen saanut montakin kertaa Facebookissa kenkää. En osaa sanoa lukumäärää, koska en ole seurannut kaverimääräni muutoksia aktiivisesti. Selvän suuttumuksen takia minut on irtisanottu kahdesti - sikäli kuin tiedän.

Toinen tapaus liittyy uskontoon. Muuan tuttuni oli päätynyt jonkin ääriryhmän jäseneksi. Ratkaisulla oli varmaan hyvät puolensa, koska hän oli elänyt varsin levotonta elämää ja kääntymyksensä ansiosta rauhoittunut. Toisaalta totuudessa pysyminen on luovuttamaton arvo. Lopulta humpuuki paljastuu.

Tämä tuttuni kertoi Facebook-sivullaan, että Floridan suunnalla oli kohdattu ihmeellisiä asioita: "Juuri saamani tiedon mukaan Floridan Lakelandissa on tapahtunut mahtavia jo yli 75 päivää. Kuolleita on herännyt jo yli 25, sairaita parantunut massoittain."

Pitkään mietin, sörkkäisenkö tähän kasaan. Vihdoin päätin, etten voinut pysyä hiljaa, sillä papille kuuluu myös vastuu jonkinlaisesta hengellisen elämän kuluttajansuojasta. Kun ihmisiä tarkoituksellisesti petkutetaan, ei ole lupa pysyä hiljaa.

Hyppäsin näppäimistölle ja kirjoitin jotenkin näin: "Huijarit eivät jätä rauhaan mitään elämänaluetta. Heille käy uhriksi mikä ja kuka tahansa, myös uskonto. Sen vuoksi en jaksa mitenkään uskoa, että Jumala olisi herättänyt eloon 25 kuollutta. Hän ei tapaa tällä keinoin perua ratkaisujaan. Minun on pakko sanoa, että nyt viattomia ihmisiä petkutetaan Jumalan nimissä ja huijaamisella pilataan terveen hengellisyyden maine."

Ja potkut sain.