Tyypillinen kertomus nykynuorista

Aamulehdessä kerrottiin 26. helmikuuta siitä, kuinka kolme miestä oli palaamassa töistä kotiin iltakymmenen aikaan. Hämeenkadun ja Kuninkaankadun kulmassa heidän kimppuunsa kävi neljä tai kuusi 17–19-vuotiasta nuorukaista ilman mitään erityistä syytä.

Tappelussa lyötiin kahta miehistä pahoin. Väkivaltaan syyllistyneet nuoret pakenivat ennen kuin paikalle kokoontuneet ihmiset hälyttivät poliisin.

Lehti toteaa, että Hämeenkatu on iltaisin turvaton.

Nykynuoret ovat väkivaltaisia. Niinkö tämä on tulkittava? – Kyllä vain, vuoden 1966 nykynuoret. Uutisen julkaisemisesta on nimittäin kulunut viisikymmentä vuotta, ja nyt nuo nykynuoret ovat lähes 70 vuoden iässä, jos elävät.

Presidentin vaimona ei ehkä ole kivaa

Neljä vuotta sitten törmäsin lehtijuttuun, jossa kerrottiin presidenttien puolisoista. Sitä lukiessa tuli mieleeni vanhan Raamatun sananlasku: "Jos hunajaa löydät, syö kohtuullisesti, muuten kylläännyt siihen ja annat ylen."

Presidenttien puolisoista vain ensimmäinen, rouva Ståhlberg pyrki tähän tehtävään. Paasikiven vaimo ja Tarja Halosen mies taisivat pitää asemastaan.

Muilla on ollut nihkeätä. Presidentti Kallion vaimo puhui suorastaan linnatuomiosta ja sanoi, että olisi mieluiten mennyt kotiinsa Nivalaan. Sylvi Kekkonen sanoi vaalituloksen jälkeen, että pitää vain kestää ja olla uljas ja urhoollinen.

Eeva Ahtisaarta ärsytti se, että piti olla antamassa haastatteluja ja aina täytyi olla mielipide joka asiaan. Voittoisasta vaali-illasta hän sanoi, että vain näytteli iloista. "Sisimmässäni olin hämmentynyt ja yksin".

Korkeissa viroissa on se rasitus, että aina on joku turvamies ulkopuolella, kun vessan ovessa on punainen päällä. Aina on joku apulainen tekemässä jotain minkä mieluiten hoitaisi itse.

Presidenttikauden jälkeen ei ole helppo palata normaaliin elämään. Näin sen sanoi Tellervo Koivisto: "Ihmettelet, miten raskaiksi ulko-ovet ovat käyneet. Kestää kauan ennen kuin oivallat, ettet ole kahteentoista vuoteen avannut ovia itse. Toisekseen olet itse kaksitoista vuotta vanhempi. – – Miten toimii tiskikone, pesukone, uuni, mikro, radio, tv, pölynimuri, monitoimikone? – – Tunnet itsesi täydelliseksi idiootiksi. Et osaa mitään, et muista mitään."

Jenni Haukion mieltymyksistä en tiedä mitään.

Soveltuvin osin myös aikuisille

Jostain kuulin sen varmaan monessa perheessä käytetyn lasten kikan.

Kun tavoitellaan tasajakoa, toinen saa tehdä jaon ja toinen saa valita, kumman annoksen ottaa. Tuskin on olemassa keinoa, jolla kaksi ihmistä voivat tämän oikeudenmukaisemmin tehdä jaon.

Keino toimisi aikuistenkin maailmassa soveltuvin osin, ehkä jopa politiikassa, kun osapuolia on vain kaksi ja kumpikin on kiinnostunut samoista asioista.

Ei varastettua mutta omittua

Elämäni aikana minulta on varastettu hyvin vähän. Sen sijaan on omittu vaikka mitä. Toisin sanoen: omittu on jätetty muodollisesti minunkin hallintaani, mutta todellisuudessa käyttö on tehty mahdottomaksi.

Tässä on vain puutteellinen ja valitettavasti keskeneräinen luettelo.

Musiikkia, jota ei enää kestä kuunnella

Santanan Samba Pa Ti on täynnä nuoruudenmuistoja. Sitten sitä ruvettiin käyttämään kahvimainoksessa. Siinä menivät ne muistot.

Louis Armstrongin What a Wonderful World oli suorastaan hengellinen kokemus, mutta Opelin ostajaa se ei minusta tehnyt. Armstrong kuitenkin lähti.

J. Karjalaisen Sankarit rääkättiin vuoden 1995 jääkiekkojuhlissa pilalle. Sinne katosi sekin laulu, joka aiemmin merkitsi minulle melkein samaa kuin Jumalan armo.

Leevi ja Leavingsin Vasara ja nauloja -kappaleen olen skipannut siitä lähtien, kun siitä tuli rautakaupan mainos. Rautakaupan asiakaskäyntejä se ei minulta lisännyt

Puolueiden ryöväämät

Perussuomalaiseksi tunnustauduin niin kauan kuin siitä tuli puolue.

Kristillinen ja demokraatti olisin niin ikään hyvin mielelläni, mutta ei niitä sanoja voi ainakaan yhtä aikaa sanoa. Sosiaalisen demokraatin kanssa on ollut vähän sama tilanne. Monesti tunnen olevani mielipiteideni kanssa keskustassa, mutta valitettavasti se on myös puolueen nimi. Puhuisin halukkaasti myös vihreistä arvoista, ellei niistäkin olisi tehty poliittista etikettiä. Nyt Paavo Väyrynen on omimassa kansalaisen käsitteen. Joskus olin mieluusti tolkun ihminen, mutta enää en ole varma.

Symboleja

Itsenäisyyspäivänä en enää tiedä, mihin koloon työntäisin pääni, kun militaristista kukkoilua tulee joka tuutista. Suomen lippuun suhtaudun

nykyään aika varauksellisesti, sillä sitä on alettu käyttää epämiellyttävissä yhteyksissä.

Tuntematon sotilas on hieno romaani, mutta sen sodanvastaisuus on hukattu kirja ja on muutenkin pilattu elokuvaversion vuosinäytöksellä.

Jumala tahtoo sitä ja ajattelee tätä on kuultu liian monen suuruudenhullun ihmisen suusta. Olen kiusaantunut kuunnellessani niitä selityksiä.

Suvivirsi on minulle vain virsi eikä ollenkaan rakas. En välittäisi ilmaista sillä maailmankatsomukseni rajoja. Siihen käyttöön se ei sovi.

Saatana siteeraa Raamattua

Tämä raamatunlause on kaunis: "Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.” Sitä on käytetty esimerkiksi muistolauseena, joka on kirjoitettu rippilasten Raamattuun.

Erityisen kiinnostavaksi lauseen tekee kysymys siitä, missä kohtaa Raamattua se on. Kun teksti kirjoitetaan rippiraamattuun, lähteeksi kirjoitetaan Ps. 91:1.

On kuitenkin myös toinen lähde. Saatana lainaa sanatarkasti tuota psalmitekstiä (Matt. 4.6) ehdottaessaan Jeesukselle, että tämä ryhtyisi hengenvaarallisiin hyppyihin.

Tästä on tehtävä johtopäätöksiä.

Ei riitä, että Raamattua lainataan sanatarkasti. Ei riitä sekään, että asiayhteys on oikea, sillä Saatanaa ei voi syyttää väärien asioiden yhdistämisestä vääriin asioihin. Kun on kyse hengenvaarasta, on periaatteessa aivan oikein vedota Jumalan suojeluksesta kertovaan raamatunkohtaan.

Pitää olla vielä tarkempi.

On kysyttävä myös sitä, kuka sanoo ja missä tarkoituksessa. Jonkun hyvän ihmisen kaunis ja viisas ajatus  voi jonkun toisen suussa muuttua perkeleelliseksi petokseksi.

Evoluutio-oppi kumottiin Helsingissä

Viime viikon Helsingin reissulla törmäsin niin järjenvastaiseen sääntöjen rakastajaan, että evoluutio-oppi tuli kumotuksi.

Hän salli minun jäljentää tekstiä ainoastaan alkuperäiskappaleesta, muttei originaalin valokopiosta, ikään kuin valokopiosta jäljentäminen voisi jotenkin vahingoittaa alkuperäistä paperia.

Ei ole ajateltavissa mitään syytä, miksi luonnonvalinta olisi voinut edistää sellaisen ihmistyypin olemassaoloa. Valitettavasti on ihmisiä, jotka eivät auta ihmislajia säilymään elossa.

Toiseksi alimmaiset

Polttopulloiskut eivät kuulu suomalaisiin perinteisiin . Aggressiivisuutta täällä on aina ollut, mutta näin pitkälle ei ole menty.

Tätä ihmetellessäni olen ajatellut muuatta sosiaalista ilmiötä, johon olen joskus törmännyt rippikoulunuorten kanssa. Onneksi se on ollut harvinainen, mutta täysin olematon se ei ole ollut.

Olen havainnut, että kaikkein julmimpia ovat "toiseksi alimmaiset". Tarkoitan heillä niitä alistettuja, halveksittuja, alimmaksi rankattuja nuoria, jotka edes kerran löytävät omasta ryhmästään jonkun, joka on vielä heitäkin surkeampi.

Tätä alimmista alinta nämä toiseksi alimmat ovat sitten valmiita painamaan kaikella sillä massan painolla, joilla menestyneemmät ovat heitä painaneet.

En nyt tämän tarkemmin kerro, mitä ajattelen. Fundeeraanpa vain.

Laitan välillä ranttaliksi

Pieni pahanteko piristää aina kummasti elämää.

Punaisia valoja vasten käveleminen, kun autoa ei tule, on henkilökohtainen klassikkoni. Sitä olen harrastanut kaikkein pisimpään. Saksalaisilla on Lutherinsa, viisas mies, muttei minun tarvitse joka paikassa käyttäytyä kuin saksalainen.

Polkupyörän ajaminen ilman kypärää on toinen liikenteen liittyvä paheeni. Se on hauskaa ja rentoa. Samalla voin kätevästi julistaa, etten tosiaankaan ole kokopäiväinen roolimalli kaikille maailman lapsille.

Kun ripottaa suolaa ruokaan, voi itsekseen ajatella: "Tässä minä ripottelen suolaa ruokaani, vapaa mies. Sanotte mitä sanotte."

Viime viikolla työnsin ostoskärryyn Tšekin rahan. Se toimi oikein hyvin.

Kun luovuttaa sädetikun alle 18-vuotiaalle, saa kanssarikollisen. Mikäs sen paremmin yhdistäisi ihmisiä?

Toivottavasti joku nyt paheksuu minua, edes vähän, edes jossain kohdin.

Päivystävien dosenttien sijaan päivystävät urheilijat

Epäilen olevani väärässä, kun tuntuu siltä, että pinnallisuus ja suoranainen tyhmyys olisivat ottaneet juuri nykyaikana täyden vallan. Älylläni arvelen, että niitä on ollut ennenkin yhtä paljon. Järkeni vastalauseet eivät kuitenkaan muuta tunnettani mihinkään.

Niinpä rupesin miettimään, mistä Teemu Selänteen tapauksessa oikein oli kyse: NHL-kiekkoilija tviittasi harkitsemattomasti ja aiheutti kohun. Häntä kommentoitiin raivokkaasti, vaikka hänen asiantuntemuksensa on kokonaan toisaalla kuin maahanmuutossa, raiskauksissa tai rikosseuraamusten arvioinnissa ja vaikka Vinetto-Virtanen Tammelantorilta olisi näissä teemoissa yhtä pätevä asiantuntija. Seuraavassa vaiheessa joku haamukirjoittaja kirjoitti tyynnyttelevän blogin Selänteen nimissä. Yhtäkkiä Selänne olikin kansallissankari, joka oli sanonut ääneen sen, mitä kaikki ajattelevat.

Teemu Selänteellä on oikeus mielipiteeseensä. Hän on ansainnut ääneen sanomisen oikeuden. Hallitsemattoman tviitin jälkeinen blogikirjoitus oli hallittu, tosin jonkun mediakonsultin ansiosta. Selänne ei kuitenkaan ansaitse sitä, että hänestä tehdään urheilu-uran ansiosta kaikkien alojen asiantuntija. Siinä virassa hän on liian pieni mies liian suurissa saappaissa.

Minua pelottaa tai ainakin arveluttaa yhteiskunta, jossa tutkijoina pätevöityneet dosentit heitetään halveksien ulos ja lausunnot pyydetään iskelmälaulajilta ja entisiltä urheilijoilta. Meillä ei pidetä tiedemaailman päivystävistä dosenteista, mutta ovatko päivystävät laulajat ja urheilijat yhtäään parempia lausunnon antajina?

Yhdeksi tilannearvioksi kirjoitin kahdeksan Facebook-päivityksen sarjan, jossa kuvasin Selänne-keskustelun etenemisen. Jokaiseen päivitykseeni liittyi Teemu-lastenkirjaan liittyvä kuva, jonka avulla korostin sitä, että käyty keskustelu oli lapsellisella tasolla.

Niin kuin arvasinkin, jotkut pahastuivat. Yllättävän moni kuitenkin ymmärsi ajatukseni. Minähän en kieltänyt Selänteeltä sanomisen oikeutta enkä edes ottanut kantaa hänen väitteisiinsä.

Aika tarkkaan somekeskustelu eteni esitykseni mukaan lukuun ottamatta kahdeksatta kohtaa, joka on ehkä hieman mautonkin kokonaisarvio kaikesta sanotusta. Joskus mauttomuus on kuitenkin kelpo mauste, sopivina annoksina.

1. Teemu ei enää viihdy vain sisätiloissa.

2. Teemulla on mielipiteitä.

3. Teemu antaa asiantuntijalausunnon.

4. Teemu epäilee, että hänet on käsitetty väärin.

5. Teemu täsmentää lausuntoaan.

6. Teemu ilmoittaa tviittaavansa itse.

7. Teemu bloggaisi itse, mutta mediakonsultti ei salli.

8. Teemu oppi kirjoittamaan jo koulussa.