Jorpakkoon kirkollinen kieli eli tuumailujen taustat

Vain harvoin löytää uskonnolliseksi tulkittavaa puhetta tai tekstiä, joka saa kirjalliset hermot väräjämään. Wittgensteinin mukaan uskonnollisen kielen pitää kuitenkin "riipaista" ollakseen sitä, miksi se on tarkoitettu. Tämän vuoksi haalistuneet tai kokonaan kuolleet kielikuvat eivät kelpaa.

Olen miettinyt, miten voisi sanoa toisin.

Olen havainnut, että tiukat rajat pikemminkin rikastavat ilmaisua kuin köyhdyttävät sitä. Euroopan kommunistimaissa tehtiin sensuurin keskellä kiinnostavaa kirjallisuutta, mutta Berliinin muurin ja kaiken vapautumisen jälkeen kirjallisuus ei ole ainakaan minun luulojeni perusteella ruvennut kukoistamaan.

Mitä tapahtuisi, jos unohdettaisiin kaikki sanat, joilla uskonnollista kokemusta on totuttu ilmaisemaan? Syntyisikö jotain, joka riipaisisi sekä perinteen sisällä että sen ulkopuolella olevia? Mitäpä jos heitettäisiin jorpakkoon jokainen kirkollisen kielen sana? Mitäpä jos kuviteltaisiin diktatuuri, joka on kieltänyt totunnaisen hengellisen kielen?

Näiden mietteiden pohjalta julkaisin blogissasi seitsemän syyskuun tuumailua. Nyt kutsuisin näitä pikemminkin sormiharjoitelmiksi.

En saanut vastausta kysymykseeni. Toisaalta, kuinka olisin voinut saadakaan, kun en oikein tiennyt, mitä varsinaisesti kysyin?

Tässä ovat kaikki syyskuuni seitsemän tekstiä:

1
Anna anteeksi että kävelin punaisia päin,
jätin polkupyöräkypäräni kotiin 
tai en ostanut olleenkaan, 
vedin röökiä kuusiaidan takana,
join oluet liian nopeasti
vilkaisin kaverin paperia kun omasta päästä ei tullut mieleen,
jätin tulematta vaikka olisin kyennyt kyllä,
ja takarivillä räpläsin kännykkää.
Etuilin jonossa,
asettelin istumajärjestyksen uuteen malliin
jotta sijaiset olisivat olleet sekaisin kuin 
neuvostosotilaat miehittämässään Prahassa, 
jossa katukilvet oli käännetty uusiin suuntiin. 
Kävin haukkaamassa naapurin 
ensimmäisestä omenapuusta sen ensimmäistä omenaa, 
karan jätin.
Vedin kissaa hännästä,
opetin turistille aivan väärät kirosanat kun se kysyi.
Irvistin papille kun se käänsi selkänsä.
Heitin lumipalloa pihan kielletyllä alueella.
Otin kuusi kalapuikkoa vaikka sai ottaa vain viisi.
Anteeksi kaikki tämä.
Tai suoraan sanoen mua harmita ollenkaan.


2
Kun pääni nousee
tarkka-ampujien maaliksi
tai palloksi johon voi tähdätä
kananmunat ja mädät tomaatit
tai kun erehdyn katsomaan
ihmiskavereitani alaviistoon,
silloin tökkää minua polvitaipeeseen.

3
Aita on maalaamatta.
Tiskit täytyisi koneeseen.
Ilmoitus on tekemättä, raportti laatimatta.
Hiekkaa on eteisen lattialla.
Kuka vie koiran ulos?
Kumpi lähtee lapsen kanssa?
Vesimittari pitäisi lukea.
Kirjoitan sen sähköpostin, kirjoitan kirjoitan
kunhan vain ehdin.
Eräpäivä meni jo.
Ruoho on pitkää.
Enää en sano mitään.
Eivät ne sinun asioitasi ole.
Pitäis ihan itte hoitaa.

4
En pyydä että kirkastaisit täysillä mustimman yön,
pimeyttä pimeämmän.
En toivo siihen loistoasi, 
en halua sokeaksi häikäistyä.
Riittää, 
että olisit aamunkajastus 
tai vielä mieluummin lupaus siitä.
Olisit tuuli joka taivuttaa purjeet
ja kutsuu laiturista irti.

5
Olet ylistetty siitä mitä tänne teit.
Sallit Kafkan tulla öitäni kuun valolla valaisemaan.
Veit Alastalon saliin
ja näytit suomen kielen mahdollisuudet.
Opetit Hemingwayssa että paljon sanoja voi jättää pois
ja kuitenkin se pyyhitty vaikuttaa pinnalla alla
samalla kun jäävuoresta näkyy vain sen kärki.
Ja viisaasti hoidettu 
ettei Saarikoski ollut terveyssisarten mallioppilas.
Mitähän siitäkin olisi tullut
jos se olisi aamulla mennyt suihkuun,
ajanut Länsiväylää kahdeksaksi töihin, 
lähtenyt kuudeksi kuntosalille
ja nauttinut terveellisen iltapalan
iltauutisten aikaan.

6
Vihkikaavassa sanotaan että 
jos 
jokin koettelemus heitä kohtaa.
Siihen korjaus:
kun 
jokin koettelemus heitä kohtaa.
Jokaiselle, kaikille olet varannut
sangollisen kuraa, 
paakkuista lientä.
Se juuttuu väärään kurkkuun.
Se saa yskimään.

7
Kun näen laivan keulavisiirin auki 
minä muistan ne lukuisat kysymykset 
että missä olit Estonian yönä.
Eikö siitä säätiedotuksissa kuitenkin varoitettu?
Kuka käski lähteä avomerelle 
sillä kelvottomalla purkilla?
Olisivat ne voineet uskoa.
Mutta niille ei kelpaa tavallinen varoitus.
Pitäisi olla puolen taivaan kokoinen
varoitusteksti pingotettuna tähtien väliin.

Syyskuun tuumailut 7/7 (Puolen taivaan kokoinen varoitusteksti)

Kun näen laivan keulavisiirin auki
minä muistan ne lukuisat kysymykset
että missä olit Estonian yönä.
Eikö siitä säätiedotuksissa kuitenkin varoitettu?
Kuka käski lähteä avomerelle
sillä kelvottomalla purkilla?
Olisivat ne voineet uskoa.
Mutta niille ei kelpaa tavallinen varoitus.
Pitäisi olla puolen taivaan kokoinen
varoitusteksti pingotettuna tähtien väliin.

Syyskuun tuumailut 6/7 (Juuttuu väärään kurkkuun)

Vihkikaavassa sanotaan että
jos

jokin koettelemus heitä kohtaa.

Siihen korjaus:

kun

jokin koettelemus heitä kohtaa.

Jokaiselle, kaikille olet varannut

sangollisen kuraa,

paakkuista lientä.

Se juuttuu väärään kurkkuun.

Se saa yskimään.

Syyskuun tuumailut 5/7 (Olet ylistetty)

Olet ylistetty siitä mitä tänne teit.
Sallit Kafkan tulla öitäni kuun valolla valaisemaan.
Veit Alastalon saliin
ja näytit suomen kielen mahdollisuudet.
Opetit Hemingwayssa että paljon sanoja voi jättää pois
ja kuitenkin se pyyhitty vaikuttaa pinnalla alla
samalla kun jäävuoresta näkyy vain sen kärki.
Ja viisaasti hoidettu
ettei Saarikoski ollut terveyssisarten mallioppilas.
Mitähän siitäkin olisi tullut
jos se olisi aamulla mennyt suihkuun,
ajanut Länsiväylää kahdeksaksi töihin,
lähtenyt kuudeksi kuntosalille
ja nauttinut terveellisen iltapalan
iltauutisten aikaan.

Syyskuun tuumailut 4/7 (En halua häikäistyä)

En pyydä että kirkastaisit täysillä mustimman yön,
pimeyttä pimeämmän.
En toivo siihen loistoasi,
en halua sokeaksi häikäistyä.
Riittää,
että olisit aamunkajastus
tai vielä mieluummin lupaus siitä.
Olisit tuuli joka taivuttaa purjeet
ja kutsuu laiturista irti.

Syyskuun tuumailut 3/7 (Pitäis ihan itte hoitaa)

Aita on maalaamatta.
Tiskit täytyisi koneeseen.
Ilmoitus on tekemättä, raportti laatimatta.
Hiekkaa on eteisen lattialla.
Kuka vie koiran ulos?
Kumpi lähtee lapsen kanssa?
Vesimittari pitäisi lukea.
Kirjoitan sen sähköpostin, kirjoitan kirjoitan
kunhan vain ehdin.
Eräpäivä meni jo.
Ruoho on pitkää.
Enää en sano mitään.
Eivät ne sinun asioitasi ole.
Pitäis ihan itte hoitaa.

Syyskuun tuumailut 2/7 (Tökkää polvitaipeeseen)

Kun pääni nousee
tarkka-ampujien maaliksi
tai palloksi johon voi tähdätä
kananmunat ja mädät tomaatit
tai kun erehdyn katsomaan
ihmiskavereitani alaviistoon,
silloin tökkää minua polvitaipeeseen.

Syyskuun tuumailut 1/7 (Ei harmita)

Anna anteeksi että kävelin punaisia päin,
jätin polkupyöräkypäräni kotiin
tai en ostanut olleenkaan,
vedin röökiä kuusiaidan takana,
join oluet liian nopeasti
vilkaisin kaverin paperia kun omasta päästä ei tullut mieleen,
jätin tulematta vaikka olisin kyennyt kyllä,
ja takarivillä räpläsin kännykkää.
Etuilin jonossa,
asettelin istumajärjestykseen uuteen malliin
jotta sijaiset olisivat olleet sekaisin kuin
neuvostosotilaat miehittämässään Prahassa,
jossa katukilvet oli käännetty uusiin suuntiin.
Kävin haukkaamassa naapurin
ensimmäisestä omenapuusta sen ensimmäistä omenaa,
karan jätin.
Vedin kissaa hännästä,
opetin turistille aivan väärät kirosanat kun se kysyi.
Irvistin papille kun se käänsi selkänsä.
Heitin lumipalloa pihan kielletyllä alueella.
Otin kuusi kalapuikkoa vaikka sai ottaa vain viisi.
Anteeksi kaikki tämä.
Tai suoraan sanoen mua harmita ollenkaan.

Kuinka kauan Raamatun lukeminen kestää?

Silloin tällöin minulta kysytään, kuinka kauan Raamatun lukeminen oikein kestää ja mistä sen lukeminen kannattaisi aloittaa.

Jos Vanhan testamentin aikoo lukea kahdessa vuodessa, on päästeltävä puolitoista lukua päivässä. Uuden testamentin lukeminen on pienempi urakka. Kahdessa vuodessa sen lukee läpi, jos etenee 10 - 15 jakeen päivänopeudella. Se ei ole paljon se.

Taustojen selvittäminen lisää kiinnostusta. Wikipediakaan ei ole tässä huono.

Koko Raamatun lukeminen ei ole kovin mielekäs tehtävä. Raamattu on kirjakokoelma, eikä kirjojakaan lueta niin, että aloitetaan kirjahyllyssä ylärivistä vasemmalta ja jatketaan siitä kirja kerrallaan.

Ensin kannattaa lukea evankeliumit. Seuraavaksi on hyvä perehtyä muuhun Uuteen testamenttiin. Tämän jälkeen olisi alkusivujen ja Psalmein vuoro. Sananlaskut ovat mukavia välipaloja, ja niitä voi lukea milloin tahansa.

Jos Raamatun ydinajatuksista haluaa saada kiinni, tämä kirjakokoelma kannattaa ajatella Jumalan kirjeeksi, jonka hän on lähettänyt ihmiskunnalle. Ei voi olla niin, että me yksin arviomme sitä. Sekin arvioi meitä. Samalla on muistettava, että Jumala ei puhu vain helposti ja suorasanaisesti, vaan myös kertomusten, vertausten ja runojen avulla. Hänellä on vapautensa lähestyä meitä myös sellaisilla historiallisilla tapahtumilla, joiden moraalia me paheksumme.

*   *   *

Koraanin tai minkään kirjan julkinen, teatraalinen polttaminen ei ole sananvapauden harjoittamista vaan sen rajoittamista. Sanojahan siinä palaa. Sananvapautta on päinvastoin se, että kirjoja tehdään lisää.

Jalkapallon ongelmakäyttö uhkaa

Ilman maksukanavia on ollut helppo pysyä jalkapallon kohtuukäyttäjänä. Talven ajan Yle on tarjonnut kerran viikossa Mestareiden liigaa ja satunnaisia maaotteluja. MM- ja EM-kisojen aikaan olen langennut jalkapallon ongelmakäyttäjäksi, mutta se on ollut vaaratonta, koska kisojen jälkeen on tullut pakosti kuiva kausi.

Tänä vuonna Yle julisti kieltolain, kun Mestareiden liigan lähetykset loppuivat ja jalkapallo katosi televisiosta lähes kokonaan. Oli pakko hankkia maksullisia kanavia, sillä absolutistiksi en kykene.

Miten tässä nyt pysyy kohtuukäyttäjänä? Tälläkin viikolla tiistait ja keskiviikot voi täyttää lähes kokonaan Mestareiden liigalla. Torstaina voi upota Eurooppa-liigaan ja viikonloppuna tulee Espanjasn pelejä.

Kun tämän kaiken katsoo, ei tarvitse pahassa maailmassa käydäkään.

Entä miten suojataan nuoria turmiollisilta houkutuksilta? Miten minulle olisi käynyt, jos olisin tärkeinä nuoruusvuosina käyttänyt koko elämäni jalkapalloon? Sekin tuottaa elämän ymmärrystä, mutta ei se kaikkeen riitä. Olisivatko Kafkan ja Hemingwayn kirjat jääneet minultalukematta (Dostojevski tuli vasta myöhemmin)? Ne ovat avanneet näkymäni maailmankirjallisuuteen, josta melkeinpä jokainen ihmisymmärrykseni hippu tulee. Tietysti omat elämänvaiheenikin ovat tuottaneet tärkeitä opetuksia, mutta juuri kirjat ovat auttaneet tulkitsemaan niitä opetuksia.

Maksukanavani äärellä täytyy oikein miettiä, kuinka paljon sallin itselleni jalkapalloa ja milloin on syytä sanoa, että nyt katsomisesta tulee loppu.

Perintöriitojen häpeä

Aamulehden syyskuinen kolumnini käsitteli aihetta, josta olen havainnut puhuttavan hämmästyttävän vähän. Perintöriidat tuovat elämään onnettomuutta saman verran kuin oma sairastuminen, läheisen kuolema tai avioero. Aikuinen toipuu äitinsä kuolemasta lähes ennalleen, mutta äidin perinnöstä aiheutuneet kiistat voivat olla elinikäinen kipu.

Aiheesta on vaiettu ilmeisesti sen takia, että rehellinen puhe tuottaa häpeää. Toisaalta muiden ihmisten selostuksia perinnönjaossa koetuista vääryyksistä on kiusallista kuulla, sillä harvoin niissä on objektiivista otetta.

Vaikuttaa siltä, että tekstini on tuottanut runsaasti kahvipöytäkeskusteluja.

Aamulehden kolumnini on täällä: https://www.aamulehti.fi/mielipiteet/rakkaus-punnitaan-vasta-perinnonjaossa-omaisuuteen-takerrutaan-kuin-henkiriepuun-201199195

Lupasivat mutta eivät tulleet

Olen muistellut hyvin kaukaisia aikoja. Joskus opiskeluvuosien kesäteologin töissä pidin rippileirin vierailupäivän kirkonmenoissa saarnan. Nuoret tykkäsivät kovasti, vaikka saarna oli kovin lapsellinen tekele. Tai ehkä he pitivät juuri sen tähden.

Nuoret vakuuttivat suurena joukkona, että tulisivat kaikki paikalle joka sunnuntai, kunhan minä olisin kirkossa ja saarnailisin siellä.

Ketään en ole ikinä nähnyt. En usko, että tämä johtui siitä, että lupaajat olivat kovin nuoria, eikä siitäkään että olemme kulkeneet maantieteellisesti hieman erilleen.

Tällaisia lupauksia ei vain yleensä pidetä.

Simply Clever tuskin on kovin myyvä ilmaus

Viikonlopun lehdissä on näyttävä kokosivun Škoda-mainos. Suomenkielisille asiakkaille autoa myydään iskusanalla "Simply Clever".

Siinä on taas kaksi täysin turhaa englannin kielen sanaa suomenkielisessä ympäristössä. Ymmärtäisin idean, jos sen voisi ajatella tuottavan kaupallista menestystä. Siihen en kuitenkaan usko.

Olen varma, että myyntiä edistettäisiin paremmin vaikkapa sanoilla "Se nyt on vain viisaampaa", "Viisaan valinta" tai "Skoda kuuluu viisaaseen kotiin".

Tarvittaessa keksin näitä iskulauseita lisää. Järjestäisin potkut mainostoimittajalle, joka ei keksisi tuotteestani muuta kuin vieraskielistä jorinaa.

Ei vain koulukiusaamisella vaan myös lasten liikenneturvallisuudella on huijattu

Tuoreiden uutisten mukaan ihmisiä on huijattu tilaamaan Kouluturvaa-nimistä lehteä, jonka tuotoilla on luvattu vähentää koulukiusaamista. Rikostyyppi ei ole uusi. Itse törmäsin rikoslajiin aivan sattumoisin, kun hoidin paikallisen jalkapalloseuramme asioita. Seuramme häädettiin jäähallilla sijainneesta toimistostaan, koska sitä tarvittiin lasten erämessujen toimintaan. Rupesin ihmettelemään, mikä mahtoi olla toimistotilaa tarvinnut Suomen liikennevalistus ry., joka oli ruvennut sponsoroimaan pienen kylän jäähallia, niin sanottua Välkky-areenaa.

Kovin syvällisiä salapoliisitaitoja ei tarvittu. Epäilyjeni vahvistamiseen riitti, että seikkailin jonkin aikaa Internetissä.


Yleishyödyllisyyden nimissä näennäistoimintaa

Nettisivut kertoivat, että yhdistyksen kokonaistuotto 3,48 miljoonaa euroa oli käytetty seuraavasti:
1) Koulutus ja kuntoutus 23 %  (Lapsi Liikenteessä -opetusmateriaalit, Kolmella Sydämellä -projekti, Lapsi Liikenteessä kehitystyöhanke)
2) Tiedotus ja valistus 68 % (Lapsi Liikenteessä -lehti, Turvallisesti -lehti, informaatio ja valistus,  tilaisuudet)
3) Yleiskulut ja varainhankinta 7 %

Lisäksi kerrottiin, että Lapsi liikenteessä -kampanja käynnistyi syksyllä 1994 ja että sen tarkoituksena oli tehdä ennaltaehkäisevää liikennevalistustyötä pienten lasten liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Samalla järjestettiin ja kehitettiin liikenteessä vammautuneiden lasten perhekuntoutusta. Ainakaan minua tämä teksti ei vakuuttanut

Liikennevalistuksen toimistoja oli seitsemällä paikkakunnalla. Esimerkiksi Raha-automaattiyhdistys oli tukenut toimintaa.

Nopea päätelmäni oli, että ensin hankittiin rahaa yleishyödyllisyyteen vedoten. Tämän jälkeen järjestettiin näennäistoimintaa, jonka kulut olivat täysin olemattomat. Siitä välistä vedettiin rahat isoon taskuun.


Huvittavan huonoja voittopalkintoja ja maksamattomia palkkoja 

Liikennevalistuksen Pirkkalan jäähallille vuonna 2005 järjestämät  Lasten erämessut osoittivat toiminnan luonteen. Kerrottiin, että paikalle odotettiin kymmentätuhatta kävijää. En tiedä, kuinka paljon heitä oli, mutta ei missään tapauksessa niin paljon. Messuilla järjestetyn arvonnan voittopalkinnot eivät päätä huimanneet: W&G -tietosanakirja, Liikennevalistuksen opetuskansio, lasten kumisaappaat, poikien polkupyörä, Valittujen palojen luontokirja, Valittujen palojen luontovideoita, lasten pelastusliivi, perheen ajolippu kartingiin ja reppu. – Tuollaisestakin palkintolistasta kehdattiin sentään kertoa.

Tapahtumaa toteuttamassa oli monia kuusitoistavuotiaita Pirkkalan nuoria. He tekivät tapahtumassa pitkää päivää, mutta asianmukaisia palkkarahoja ei koskaan tullut.

Internetin mukaan messut toteutettiin yhteistyössä Messukeidas-nimisen firman kanssa, jolla ainakaan nettisivujen mukaan ei ollut muuta toimintaa kuin nämä Pirkkalan erämessut. Messukeitaan toimitusjohtaja oli sama mies kuin Liikennevalistuksen rahastonhoitaja.


Verotarkastuksessa jäätiin vihdoin kiinni

Heinäkuussa 2005 lähetin vihjeen MOT-ohjelmaan, että he voisivat ruveta tonkimaan Suomen Liikennevalistuksen asioita. Vihjeeseeni ei ole vastattu, mutta televisio olikin jo myöhässä, sillä elokuussa lehdet kertoivat, että Liikennevalistuksen rahoja oli kateissa vuodesta 1999 lähtien. Epäilty väärinkäytös on paljastunut verotarkastuksen yhteydessä. Rahastonhoitaja ja toiminnanjohtaja olivat joutuneet eroamaan tehtävistään.

Lehdissä haastatellut Liikennevalistuksen hallituksen jäsenet kertoivat, että heitä oli huijattu.

Vain pakko kääntää ihmisjoukot niukkuuden suuntaan

Tänään olen muistellut historiaa siltä pohjalta, että on ollut lämmin kesä, joka on ilmeisesti noudattanut ilmastomuutoksen lakeja.

Olen koettanut keksiä esimerkkejä, joissa huomattava määrä ihmisiä olisi vapaaehtoisesti ja ennakoivasti muuttanut käytöstään niukkuuden suuntaan.

Yhtään esimerkkiä ei ole tullut mieleen.

Ei hyvältä näytä.