Onnellinen pudotus

Kerronpa onnellisen sattuman ja hauskan muiston muutaman vuoden takaa:

Olin ilmeisesti kolauttanut järjestelmäkamerani  teleobjektiivia, koska sen zoomin säätö oli kokonaan jumissa.

Vein putken kamerahuoltoon, ja hetken mietimme siinä tiskillä, kannattaako putkea lainkaan korjata. Mies valitteli, että hinta-arviota on vaikea sanoa, jos ei ole katsonut sisään ja voinut sillä tavoin nähdä mahdollisesti vaihdettavat osat.

Meidän siinä näin miettiessämme putki lipsahti hänen kädestään pöydälle noin kahdenkymmenen sentin korkeudesta. Se putosi tarkasti kyljelleen ilman, että mikään kulma olisi osunut pöytään.

Sen jälkeen objektiivi toimi.

Me siinä repesimme nauruun kahta puolen tiskiä.

Maallikon Nokia-analyysi

Tänään Nokian puhelintoiminnot loppuivat lopullisen lopullisesti. Tyhmä maallikkokin uskaltaa koota tärkeimmät syyt ja merkittävimmät käännekohdat.

Tärkeimmät syyt:

1) Pissa nousi päähän.

2) Unohtui lentopallokentän viisaus: älä jää ihailemaan.

3) Uusi amerikkalainen johtaja (Elop) haukkui oman yhtiönsä tuotteet

Käännekohdat:

1) Lokakuussa 2011 Nokia ilmoitti lopettavansa neljä vuotta aiemmin perustamansa Romanian Clujn tehtaan.  Ei voi olla laskelmia, joiden perusteella olisi viisasta rakentaa jonnekin tehdas, joka neljän vuoden jälkeen lopetetaan. Tyhmäkin näki, että jokin oli pahasti vialla.

2) Se hetki, kun uutisoitiin, että Nokia vähentää tutkimukseen ja tuotekehittelyyn varaamiaan varoja. Laudat olisi voinut iskeä ikkunoihin saman tien.

Microsoft harjoittaa ilkivaltaa

Ei pidä korjata kun ei ole rikki

Havahduin totalitarismiin. Olen totalitarismin kohde.

Minulla on käytössäni neljä tietokonetta. On tabletti, melko uusi läppäri ja vanha läppäri (XP), jota satunnaisesti yhä käytän, koska vain siinä toimii muuan ikivanha ja edelleen tarvitsemani ohjelma. Tärkein koneeni on kuitenkin muutaman vuoden vanha pöytäkone. Siihen on kytketty kaksi rinnakkaista näyttöä, joiden ansiosta tekeminen sujuu. Kaikki ohjelmani ja tiedostoni ovat ainakin tällä koneella, ja niiden asetukset on viritelty minulle sopiviksi.

Kone ei kaatuile, ja sen ainoa ongelma on hidas käynnistyminen, mutta sekään ei haittaa, koska sammutan sen vain yöksi. Aamukahvin juodessani se ehtii herätä toimintakuntoon.

Vuosien varrella olen oppinut, että suunnilleen oikein toimivalle tietokoneelle ei kannata tehdä yhtään mitään, koska muutoksen tuottama ajanhukka ei tule koskaan korvatuksi. Käyttöjärjestelmän vaihtoon kannattaa ryhtyä vain silloin, kun ehdottomasti tarvitsee jotain ohjelmaa, joka ei mitenkään toimi vanhassa. Windowsin versioita on ilmestynyt monta. Jokunen niistä on tullut tuiki tarpeellinen, mutta vain harva. Hyödyllisiä ovat olleet 95, XP ja 7. Muista ei ole ollut mitään ratkaisevaa apua.

Jos olen ottanut käyttöön kokonaan uuden laitteen tai vaihtanut käyttöjärjestelmää, olen ajoittanut hankinnat aina loma-aikaan, jotta säätämiseen on riittävästi aikaa.

Minä siis olen ollut täysin tyytyväinen koneeseeni.

Mutta sitten.

Minulta mitään kysymättä tulivat sorkkimaan

Vastattuani varmaan kymmeniä kertoja kielteisesti Microsoftin ehdotukseen käyttöjärjestelmän päivityksestä tulee se aamu, että nousen ylös, käyn painamassa työkoneeni virtanappulaa, menen kahville alakertaan, tulen koneeni ääreen ja totean, että minulta mitään kysymättä laitetta on ruvettu päivittämään uuteen versioon.

"Minulta mitään kysymättä." Mistä ne siellä Amerikassa tietävät, että juuri tänään minulla on aikaa tähän touhuun? Lukemattomina aamuina minulla on ollut kiire lähtö ja aivan lähdön kynnyksellä olen käynyt tulostamassa tärkeän paperin. Tänä aamuna tuota ongelmaa ei ollut, mutta olisi voinut olla. Vai alkaisinko uskoa kuvitteelliseen salaliittoteoriaan, että ne vakoilevat minua ja tietävät?

Koneen päivityksen valmistuttua ruudulla lukee, että kaikki tiedostot ovat paikoillaan ja tallella. Se nyt vielä olisi puuttunut, että kirjoituksiani ja valokuviani olisi käyty tuhoamassa.

Yritin suhtautua tilanteeseen positiivisesti. Olin lukenut siitä, että monilla päivitykset olivat onnistuneet hyvin.

Ennen sorkkkimista toimi moitteetta eikä nyt enää

Positiivisuus katosi siihen, että kahden päivän aikana kone jumiutui kahdeksan kertaa siniseen ruutuun ja vaati uudelleen käynnistämisen. Kärsivällisyys loppui, kun arkeani oli käyty sotkemassa. Ainoa lohtu oli, että päivitys sisältää mahdollisuuden vanhan käyttöjärjestelmän palauttamiseen. Tartuin siihen, vaikka tiedän, että edestakaisin vekslaaminen ei tee koneelle hyvää.

Palautusnappi löytyi helposti. Tosin minua varoiteltiin ennalta tästä toiminnosta ja sanottiin, että kaikki ohjelmat eivät ehkä toimi palautuksen jälkeen. Toisin sanoen: "Olemme ehkä varastaneet joitakin ohjelmiasi."

Päivitys meni sutjakkaasti. Kone ei kuitenkaan ollut täysin ennallaan, sillä kaikkien ohjelmien asetukset eivät ole samoja kuin ennen tätä ruljanssia. Niitä on viriteltävä nyt kuntoon. Muuten kone on näyttänyt toimivan eikä ilmeisesti kaatuile. Samalla tavoin väkisin päivitetty läppärini toimii hyvin, mutta eipä siellä olekaan juuri muuta kuin Office-paketti.

Kun tullaan toisen ihmisen henkilökohtaiselle, omalla rahalla hankitulle tietokoneelle ja muutetaan siellä lupaa kysymättä asetuksia huonompaan suuntaan, en keksi ilmiölle muuta sanaa kuin ilkivalta.

Älkääkä omenaihmiset innostuko

Älkääkä omenaihmiset nyt liikaa innostuko. Mielestäni Applessakin on kelmin piirteitä. Minulla on kokemusta myös siitä, että omenatabletin  päivitys on tuottanut ongelmia. Ja onhan Apple mestarifirma siinä, että kalliinkin tuotteen ostaja huomaa omistavansa vain toimivan laitteen aihion, jota on täydennettävä ylen kalliilla lisäosilla. Applella "hinnat alkaen" tarkoittaa, että maksaminen alkaa ilmoitetusta summasta ja jatkuu ties minne.

Terve ihminen ei petä aitoa luottamusta

Tänään luin erikoisesta tapauksesta.

Kaksi ihmistä oli sopinut tapaamisen paikalliseen kahvilaan puoli neljäksi. Toiselta meni kuitenkin työpäivä pitkäksi, ja niin hän ehti paikalle vasta viittä vaille neljä.

Ilmeni, että kahvila oli menossa kiinni tasan neljältä.

Miten ongelma ratkaistiin?

Ratkaistiin niin, että kahvilan pitäjä sanoi: "Voitte ihan hyvin jäädä tähän. Sammuttakaa valot ja laittakaa ovi lukkoon kun lähdette."

Ja vain täysin luonnevikainen ihminen pettää hänelle osoitetun luottamuksen.

Onneksi Obama ei pyydellyt anteeksi

 Barack Obama ei ole luvannut pyytää japanilaisilta anteeksi sitä, että amerikkalaiset pudottivat atomipommit Japaniin. Minun mielestäni hän tekee tässä viisaasti.

Mitä ilmeisimmin atomipommin pudottaminen oli raaka ja sodan loppumisen kannalta tarpeeton teko.

Se ei kuitenkaan muutu muuksi sillä keinoin, että sitä pyydetään anteeksi seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin. Ei kukaan voi olla vastuussa isoisiensä teoista.

En minä edes tiedä, mitä isoisäni tekivät vuonna 1918. Varmaan jotain pahaa. Mutta se oli heidän elämänsä, ei minun. Tarvittaessa on helppo tunnustaa, että he tekivät väärin. Anteeksipyyntö on taas toinen asia.

Pummi sai rahansa

Yleensä en anna pummeille rahaa. Tiedän hyvin, mihin tarkoitukseen se menee. Tiedän myös sen, että he kertovat kullekin ihmiselle juuri sen tarinan, jonka he uskovat parhaiten tehoavan. Joillekuille kannattaa kertoa ruoan tai bussilipun tarpeesta. Joihinkuihin tepsii rehelliseksi ryhtyminen: "Suoraan sanottuna, kaljaan se menee."

Joskus annan myöten. Minut saa heltymään hyvä tarina tai lause.

Maanantaina mies sanoi Helsingin Malmilla: "Annatko 45 senttiä?"

Eikä mitään selitystä, miksi juuri 45 senttiä.

Ajattelin, että tuo sepustus vaati tulla palkituksi. En ollut sitä ennen kuullut. Mitäpä se minulle kuuluu, mihin runoilija rahansa käyttää.

Samalla pääsin lompakon pikkukolikoista eroon. Tuntui hyvältä kaupalta, molemmat voittivat.

Nälkäänsä voi varastaa

Kuluneella viikolla uutisoitiin Italian korkeimman oikeuden päätös, jonka mukaan varastaminen ei ole rikos, jos varastaa henkensä pitimiksi. Syytettynä oli ollut kotia vailla ollut mies, joka ei ollut käynyt kassan kautta ottaessaan mukaansa genovalaisesta supermarketista noin neljän euron hintaisen makkarapaketin.

Tällainen tapa ymmärtää varkautta ei ole uusi asia.

Vanhan testamentin ikiaikaisilla moraalilaeille on naureskeltu ja niihin on vedottu uskonnonvastaisessa propagandassa. Näkökulma on kuitenkin yksipuolinen. Lakien joukossa on paljon miettimisen arvoista. Yksi suosikeistani on säädös, että tuoretta aviomiestä ei pidä lähettää asepalvelukseen.

Tässä on toinen suosikkini: "Kun tulet lähimmäisesi viinitarhaan, niin saat syödä rypäleitä, minkä mielesi tekee, kunnes olet saanut kylläsi, mutta älä pane mitään astiaasi. Kun tulet lähimmäisesi viljapellolle, niin saat kädelläsi katkoa tähkäpäitä, mutta sirppiä älä heiluta lähimmäisesi viljapellolla."

Nykysovellus voisi olla tämä: jos olet rahaton ja nälissäsi, voit syödä kaupan tarjoustuotteita niin paljon kuin mielesi tekee, mutta kassojen ohi et saa viedä mitään.

Merkittävintä sitten Daavidin ja Goljatin

Köyhä Leicester on voittanut Englannin jalkapallomestaruuden, vaikka palkintopöydän piti olla katettuna vain ylirikkaille.

Hetken aikaa kaikki muu on yhdentekevää.

Tämä on merkittävin urheilu-uutinen sitten Daavidin ja Goljatin kaksintaistelun.

Erilaisissa turnauksissa on ennenkin tullut sattumavoittoja. Esimerkiksi jalkapallon maailmanmestaruuskisoissa riittää, että selviää ensin neljän joukkueen alkulohkossa kahden parhaan joukkoon ja sitten voittaa neljä peräkkäistä peliä. Rankkarivoitotkin kelpaavat.

Valioliigan voittamiseksi on taas pelattava 38 ottelua paremmin kuin muut. 

Sadan päivän yksinäisyys

Useimmiten vanhojen aikojen kaipailu on sellaisen maailman ikävöimistä, jota ei koskaan ole ollut. Poikkeuksiakin on. Olen viime aikoina miettinyt matkustamista. Netin vuoksi nykyihminen ei oikeastaan ikinä pääse kotoaan pois.

Opiskelujeni päätteeksi lähdin kolmeksi ja puoleksi kuukaudeksi kiertämään Etelä-Amerikkaa. Soittaminenkin oli sieltä liian hankalaa. Kerran yritin, mutta minua ei onnistuttu yhdistämään yhtään minnekään.

Koko aikana en kuullut Suomesta yhtään uutista. En tiennyt mitään perheestäni, sukulaisistani tai ystävistäni. Olin vain täydellisesti poissa, ja kolme puoli kuukautta on jo pitkä aika.

En voinut aloittaa päivääni katsomalla, mitä kirjoitti hs.fi tai yle.fi. En lievittänyt suomen kielen ikävääni kuuntelemalla netistä suomalaisia radiokanavia. Matkustaminen oli työlästä. Hotelleja ei ollut mahdollista varata etukäteen, oli vain mentävä oletettujen hotellien suuntaan ja luotettava onneensa.

Se oli kolmen ja puolen kuukauden yksinäisyys, mutta samalla se oli pisimpiä matkoja, joita tuossa ajassa oli mahdollista tehdä. Kurkistin kuolemaan ja tutkin sitä, mistä minun elämäni viime kädessä riippuu.