lauantai 29. tammikuuta 2011

Euroopan kolmanneksi paras

Kiira Korpi tuli taitoluistelun EM-kisoissa kolmanneksi. Uutisotsikoista on voinut lukea: "Kiira Korpi pyllähti pronssille."

Tämä tuntuu epäreilulta. EM-pronssiin tarvitaan muutakin kuin pyllähdyksiä.
Alppihiihtäjä Tanja Poutiainen ihmetteli joskus kohtaamansa surkuttelua, kun hän on saavuttanut suurissa kisoissa hopeaa.

Poutiaisen kuolemattomat sanat kuuluivat: "Menepä itse kokeilemaan, kuinka helppoa on olla maailman toiseksi paras."

perjantai 28. tammikuuta 2011

Oppii miten oppii

Joskus kuulen väitteen, että kaikki oppivat laulamaan, jos vain haluavat.

En usko, että kukaan laulutaidoton haluaa kuulla tällaista lohdutusta. Eihän siihen todellisuudessa kukaan usko.

maanantai 24. tammikuuta 2011

Oman elämänsä asiantuntija

En ole varma, olivatko luvut juuri nämä, mutta suuruusluokka pitää paikkansa.

Muuan äiti kertoi, että heidän perheensä oli muuttanut kymmenvuotiaan pojan elämän aikana seitsemän kertaa.

Koulussa oli sitten koe - oppiainetta en muista - jossa kysyttiin, mitä hyviä puolia on muuttamisessa.

Poika ei vastannut mitään, ja siitä hän sai nolla pistettä.

Äiti sanoi: "Teki mieleni soittaa kouluun ja sanoa, että jos meidän kymmenvuotias, elämänsä aikana seitsemän kertaa muuttanut poika ei osaa sanoa muuttamisesta yhtään hyvää puolta, niin se taitaa sitten olla niin."

perjantai 21. tammikuuta 2011

Koominen tilanne

Nuoren mustalaismiehen luvalla kerron tämän.

Seurakunnassamme on ollut romanimies opiskelemassa oppisopimuksella nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi. Valloittavalla ja asiallisella olemuksellaan hän on vaikuttanut satojen ihmisten käsitykseen siitä, mitä mustalaisuus oikein merkitsee. Hän on todistanut, että romanit ymmärtävät muutakin kuin hevosia ja vanhoja autoja ja että luotettavuus on myös heidän hyveitään.

Omalla elämällään hän on osoittanut, että syrjityn vähemmistön lähtökohdista on mahdollista ponnistaa arvokkaaseen elämään.

Mutta niin me vain istuimme siinä koulunkäynnin päätteeksi arvioimassa opintonäytöille sopivaa arvosanaa, yksi mustalainen ja neljä valkolaista.

Valkolaiset siinä arvioivat, kuinka hyvin mustalainen osaa ehkäistä syrjäytymistä. Kyllä vain, arviointi oli todella näin päin: valkolaiset mustalaista.

torstai 20. tammikuuta 2011

Muistelmia urheilumaailman huijauksista

Noin vuosi sitten luin suomalaisen jalkapallolegendan Aulis Rytkösen muistelmat. Siinä kerrottiin joskus 1970-luvulla Kreikkaa vastaan pelatusta vierasmaaottelusta. Suomi hävisi sen 8 - 1, mikä sinänsä ei ollut tuohon aikaan kovin ihmeellistä.

Tapahtumissa muuten oli kummasteltavaa. Moni pelaaja pyrki vaihtoon jo ensimmäisen 15 minuutin jälkeen, ja oman aikansa samihyypiä Arto Tolsa pelasi täysin luokattomasti.

Rytkönen sanoi, että mitään ei voinut todistaa yhtään mitään, mutta osasyynä tappioon saattoi olla siinä, että tuolloin maajoukkueen mukana ei kulkenut omaa kokkia. Kreikkalaiset laittoivat ruoan.

Urheilu on täynnä huijauksia, muitakin kuin doping. Moskovan olympialaisissa stadionin ovia avattiin ja suljettiin sen mukaan, oliko vuorossa neuvostoliittolainen keihäänheittäjä vai ei.

Italian EM-kisoissa italialaiset mittamiehet laittoivat omalleen pituushyppääjälleen melkein puoli metriä liikaa pituutta, mutta se oli jo niin härskiä, että siitä jäätiin kiinni.

Huvittavin tapaus lienee se neuvostoliittolainen miekkailija, joka oli viritellyt olympiakisoissa miekkaansa napin. Hän sai valon syttymään osumaa todistavalle taululle milloin halusi. Virheeksi koitui se, että rikos teki miehen niin epäilyttävän ahneeksi. Epäilys heräsi, ja miekka haluttiin tarkistaa.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Muodit vaihtelevat rikosten vastustamisessa

Tuoreen tutkimuksen mukaan kansanedustajaehdokkaiden halutaan ajavan nykyistä tiukempia rangaistuksia rikoksista. Kiristämisen pitäisi vastaajien mielestä olla ehdokkaiden tärkein tavoite.

Facebookin näkökulmasta rattijuopot, kaaharit, pedofiilit, raiskaajat ja eläinten rääkkääjät ovat nykyään erityisen epäsuosittuja. Muutama vuosi sitten vihattiin huumediilereitä, mutta juuri nyt he eivät vaikuta olevan erityisen inhottuja. Myös talousrikolliset ovat kohtalaisen hyvin siedettyjä.

Muodit vaihtelevat rikosten vastustamisessakin. Kaikenlaiset sairauteen kallellaan olevat surkimukset saavat eniten tunteenpurkauksia osakseen.

Järki ei paljon vaikuta ihmisten mielipiteisiin. Ei auta vaikka kuinka osoitettaisiin, että rangaistusten koventamisella ei ole todettu olevan merkittävää vaikutusta rikollisuuden määrään. Kun uskotaan rangaistusten tehoon, siihen sitten uskotaan, vaikka kuka hyvänsä todistaisi mitä tahansa.

Ehdottomat tuomiot ovat kallista lystiä. Yhden vankilavuoden hinta on 50 000 euroa. Sekin tässä yhdessä maksetaan.

tiistai 11. tammikuuta 2011

Ehdotus kirkollisen puhelinpalvelun kehittämiseksi

– Olette soittaneet Luteran asiakaspalveluun. Pyrimme palvelemaan teitä mahdollisimman pian. Jonotusaika on maksuton. Palvelun nopeuttamiseksi näppäilkää nyt asiakasnumeronne, jonka saatte kanta-asiakaskortistanne.
– Jos asianne koskee kirkon yleishallintoa, painakaa 1. Jos asianne koskee Espoon hiippakuntaa, painakaa 2. Jos asianne koskee Helsingin hiippakuntaa, painakaa 3. Jos asianne koskee Kuopion hiippakuntaa, painakaa 4. Jos asianne koskee Lapuan hiippakuntaa, painakaa 5. Jos asianne koskee Mikkelin hiippakuntaa, painakaa 6. Jos asianne koskee Oulun hiippakuntaa, painakaa 7. Jos haluatte ruotsinkielistä palvelua tai muuten asianne koskee Porvoon hiippakuntaa, painakaa 8. Jos asianne koskee Tampereen hiippakuntaa, painakaa 9. Jos asianne koskee Turun arkkihiippakuntaa, painakaa 10. (Asiakas valitsee.)
– Jos haluatte keskustella hiippakunnan yleishallinnon kanssa, painakaa 1. Jos haluatte yhteyden johonkin seurakuntayhtymään, painakaa 2. Jos haluatte yhteyden yksittäiseen seurakuntaan, painakaa 3. (Asiakas painaa numeroa 3.)
– Jos asianne koskee virkatodistusta, sukuselvitystä tai muuta väestörekisteriasiaa, painakaa 1. Jos asianne koskee jotain muuta asiaa, painakaa 2. (Asiakas painaa numeroa 2.)
– Jos haluatte hoitaa asianne nopeammin Internetissä, painakaa 1 poistuaksenne puhelinpalvelusta ja mennäksenne mobiilisti osoitteeseen www.luterafinland.com. Jos haluatte jatkaa puhelinpalveluamme, painakaa 2. (Asiakas painaa numeroa 2.)
– Lähettäkää nyt tekstiviesti päästäksenne juuri haluamanne seurakunnan puhelinpalveluun. Kirjoittakaa viestin sana "asiakas", välilyönti ja kyseisen seurakunnan nimi. Hetken kuluttua saatte tekstiviestillä ilmoituksen, että voitte jatkaa. Samalla puhelu ohjautuu juuri kyseisen seurakunnan palveluun.(Asiakas kirjoittaa tekstarin ja saa paluuviestin sillä siunatulla sekunnilla.)
– Jos asianne koskee kirkosta eroamista tai siihen liittymistä, painakaa 1. Jos asianne koskee kirkon kiinteistöjä ja tilavarauksia, painakaa 2. Jos asianne koskee kirkollisia toimituksia, painakaa 3. Jos asianne koskee erityisjumalanpalveluksia, painakaa 4. Jos asianne koskee homokysymyksiä, painakaa 5. Jos asianne koskee naispappeutta, painakaa 6. Jos asianne koskee jotain muuta hengellistä kysymystä, painakaa 7. Jos asianne koskee paikallisliikenteen bussiaikatauluja, painakaa 8. Jos haluatte päästä puhelinpalvelumme alkuun, painakaa 9. (Asiakas valitsee).
– Kiitämme yhteydenotosta. Tällä hetkellä kaikki asiakaspalvelijamme ovat valitettavasti varattuja, mutta puheluunne pyritään vastaamaan mahdollisimman pian. Arvioitu odotusaika on alle viisi minuuttia.

maanantai 10. tammikuuta 2011

Turhia asioita

On asioita ja esineitä, joiden olemassaolon tarkoitusta en ymmärrä:
- konserttisalia, jossa musiikki ei kuulu.
- lakeja ja asetuksia, joita kukaan ei kykene valvomaan ja joita ei ole tarkoitettukaan noudatettaviksi.
- laulun sanoja, joista kukaan ei saa selvää.
- kerma- tai maitokannua, josta ei voi kaataa, koska se valuttaa alleen.
- pappia, jonka puheita kukaan ei jaksa kuunnella.
- kenkiä, jotka ovat kenties kauniit mutta joilla ei voi kävellä.

lauantai 8. tammikuuta 2011

Maailma on valmiina annettu

Sveitsiläisen kirjailijan Peter Bichselin ohuessa kertomuskokoelmassa Lastentarinoita on Pöytä on pöytä -niminen novelli. Bichsel kertoo siinä miehestä, joka kyllästyi elämänsä tavallisuuteen ja tuli siihen tulokseen, että hänen oli välttämättä saatava aikaan muutos, ja niin hän muutti sanojen merkityksen. Hän alkoi kutsua sänkyä tauluksi, pöytää matoksi ja tuolia herätyskelloksi.

Bichselin kuvaaman miehen maailma todella muuttui: Aamulla hän loikoili pitkään taulussaan, yhdeksältä soi valokuva-albumi, hän nousi ylös ja asettui kaapille, jotta hänen jalkojaan ei palelisi, sitten hän otti vaatteensa sanomalehdestä, pukeutui, vilkaisi seinällä olevaan tuoliin, istuutui sitten herätyskellolle maton ääreen ja katseli peiliä, kunnes löysi äitinsä pöydän.

Lopulta miehellä oli uusi kieli, joka oli yksin hänen. Ihmiset eivät enää ymmärtäneet häntä, ja sen vuoksi hän ei sanonut enää mitään. Hän oli vaiti, puheli vain itsensä kanssa eikä edes tervehtinyt ketään.

Bichselin novelli ei ole vain lastentarina, vaan se kertoo siitä elämän peruslaista, että asettuessaan ihmisten maailmaan jokainen ihminen joutuu omaksumaan suurimman osan tämän maailman sanoista, käytännöistä ja käytöstavoista. Täydellinen omaperäisyys johtaa peruuttamattomaan eristyneisyyteen.

Sen vuoksi maailmallisten sanojen ja tapojen omaksuminen ei ole maailmalle tehtävä myönnytys, vaan välttämätön ehto sille, että voisi olla tuossa maailmassa läsnä.

tiistai 4. tammikuuta 2011

Ihmettelen Sofi Oksasen ihmeellisyyttä

Sofi Oksasta ylistetään ulkomaita myöten. Luin hänen romaaninsa Puhdistus viime vuonna, mutta syvää jälkeä se ei jättänyt. Onko vika minussa? Onko Sofi Oksanen sittenkin liikaa kiitetty? Onko kyse vain makueroista?

Kirja on lukukelpoinen, mutta sen enempää se ei minulle antanut.

Ehkä viileyteeni vaikuttaa se, että Viron karu lähimenneisyys on ollut minulle ennestään tuttu.

Eniten minua kiusasi, että kirjoittaessaan dramaattisista ajoista Oksanen olisi voinut valita hieman epädramaattisempia ja tavallisempia tapauksia. Kyllä niistä olisi Viron tapauksessa draamaa riittänyt. Erityisesti nuoren prostituoidun mafiatarina tuntui päälle liimatulta sarjafilmiltä, jolla kosiskellaan nuoria sukupolvia ja jonka mukanaolo selittyy lähinnä kaupallisilla syillä.

Sofi Oksasen Nobelista en puhuisi vielä pitkään aikaan.

Mutta joulunpyhinä lukemaani Olli Jalosen Poikakirjaa kiitän kovasti. Se oli vakuuttava teos.

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Kiikkuvat ja keikkuvat vanhukset

Ties kuinka monta vuotta olen ollut viettämässä uuttavuotta vanhan koulukaverini luona Hyvinkäällä. Vertailemalla uusiavuosia toisiinsa saa käsityksen siitä, miten maailma on muuttunut ja mitä ihmiselle kuuluu.

Presidenttien puheet ovat huonompia kuin keskimääräiset pappien saarnat, joissa sentään useimmiten on edes yksi miettimisen arvoinen ajatus. Ainoa huvi on ollut laskea, kuinka monta kertaa presidentin puheessa mainitaan sana "globaali" tai "globalisaatio". Viime aikoina trendi on ollut laskussa. Uskalsin jo veikata, että se mainittaisiin tänä vuonna vain kerran, mutta väärässä olin. Osumia oli kolme.

Ikäpolveni omat puheenaiheet ovat vaihtuneet lapsista kiikkuviin ja keikkuviin vanhuksiin. Tuntuu, että siellä missä kaksi tai kolme hieman yli viisikymppistä kohtaa ja puhuu elämästään, siellä lausutaan ääneen huoli mummosta ja papasta. Mitä ihmettä niiden kanssa tekee?