Huutomerkki on välimerkeistä tarpeettomin. Sitä voi käyttää
näytelmätekstissä ohjeena, josta näyttelijä voi päätellä oikeaa äänensävyä.
Juuri muualle se ei sovi.
Hyväksyn huutomerkin myös onnitteluteksteissä, mutta
kaikkialla muualla se todistaa kirjoittajan vähäpätöisyyttä tai hänen
taipumustaan turhanpäiväiseen päsmäämiseen. Kun itse asia tai kirjoittajan
auktoriteetti ei vakuuta, tilannetta yritetään pelastaa meluisalla
välimerkillä.
Monta peräkkäistä huutomerkkiä paljastaa moukkamaisuuden.
Juuri pienimmän automallinsa nimen Volkswagen kirjoittaa
oikeinkirjoituksen sääntöjä uhmaten: Up!
On kummallista on, jos sanaa "hiljaisuus"
korostetaan huutomerkillä. Se ei sovi myöskään sanan "kiitos" perään.
Huutomerkki luo siinä vaikutelman komentelusta ja karkottaa kiitollisuuden
tunteen.
Toissa iltana näin moottoritiekahvilassa kyltin: "Palauta
astiasi, kiitos!"
Mieleni teki kirjoittaa viereen oma kommenttini:
"Anteeksi, kun tulin rauhaanne häiritsemään! Asiakas!"
1 kommentti:
Mutta tässä kiitoksen kanssa voi huudahtaa:
-Onnea!
-Kiitos!
Lähetä kommentti