Jumalan olemassaolosssa outoa kausivaihtelua

Docventures-ohjelman tuoreen gallupin mukaan 61 % ihmisistä on sitä mieltä, että Jumalaa ei olisi olemassa.  Vastaajista 21 % taas oli taas hänen olemassaolonsa kannalla.

Mielipidekyselyjä on tehty ennenkin ja pätevämmällä otannalla. Valtakunnallisen gallupin mukaan Jumalan totaalisia kieltäjiä oli suomalaisista vuonna 1999 noin viisi prosenttia ja kahdeksan vuotta myöhemmin noin prosentti enemmän.

Filippiineillä uskovat melkein kaikki, entisen DDR:n alueella vain ani harvat. Vanhat, köyhät ja tyhmiksi leimatut uskovat vähemmän kuin nuoret, rikkaat tai älykkäiksi mainitut.

Mitä tämä kaikki kertoo Jumalan olemassaolosta? – Tuskin yhtään mitään. Sen sijaan vastaukset kertovat paljon ihmisen elämäntilanteesta.

Ei kai se voi niin olla, että Jumalan olemassaolossa olisi jotain kausivaihtelua. Hän on tai ole, mutta ihmismieli se vaihtelee.

Kun on rikas, tietäväinen ja nuoruutensa voimissa ihminen uskoo pärjäävänsä omillaan. Ei tartte auttaa. Kun on pahassa pulassa, kelpaa epävarmempikin apu.

Jumalan olemassaoloon tulee aivan erilaisia vastauksia myös sen mukaan, kysytäänkö asiaa avoimen tähtitaivaan äärellä, ruuhkabussissa, sieniretkellä vai tiskikonetta täyttäessä. Jumalausko vaihtelee jopa vuorokauden ajan mukaan. Illalla Jumala tuntuu olevan lähempänä kuin aamulla.

Asiaa sekoittaa vielä sekin, että kirkossa vaikuttaa sellainen perinne, jonka mukaan Jumalan ei oikeastaan voi sanoa olevan olemassa. Kivet, kukat, kissat ja pikkupojat ovat olemassa, mutta Jumala on jotain niin kokonaan muuta, että häneen ei ole mielekästä soveltaa olemassaolon käsitettä. Niinpä Jumalan olemassaolosta puhuminen on tavallaan Jumalan kieltämistä, koska hänen olemassaolonsa ei voi olla samanlaista kuin olioiden olemassaolo. Tämän perinteen pohjalta Jumalasta keskusteleminen ei voi olla sen miettimistä, onko maailmassa yksi olio vähemmän vai enemmän. Sen sijaan kyse on siitä, millä tavoin me näemme tämän maailman ja missä valossa me elämää katselemme.

Olemassaolo ei ole lainkaan niin yksiselitteinen käsite kuin siitä luullaan. Kesällä nähdyssä Prisma-tiededokumentissa kuulemma vakuutettiin, ettei värejä ole olemassa. Enpähän tiedä, en ole fyysikko. Siitä olen kuitenkin varma, että kun lopetan tämän tekstin kirjoittamiseen, otan lasit päästäni ja panen ne keltaiseen silmälasikoteloon. Sen jälkeen menen vaatekaapilleni ja vedän sieltä sinisen puseron päälleni.