Tuotemerkkien rajallinen elinkaari

Ollessani kymmenen vanha poikaporukoissa käytiin kiivasta väittelyä siitä, kumpi oli parempi C-kasetti vain avokelanauha. Oman ajatuksen taakse linnoittauduttiin lujaa.

Kiistojen takia tuon ajan viihde-elektroniikan tuotemerkit jäivät hyvin mieleen. Kaupoista saattoi ostaa Telefunkenia, Blaupunktia, Saloraa, Asaa, Uheria, Grundigia, Philipsiä, Duxia, Tandbergia, Akaita, Sansuita, Loewe-Optaa, Revoxia ja Dualia. Jos oikein muistan, nykyisistä myyntimerkeistä olivat olemassa vain Sony ja omaperäiseen muotoiluun aina panostanut Bang & Olufsen.

Kaikki puhelimet olivat Ericssoneja.

Automerkit ovat kestäneet paremmin, vaikka vainajia on sielläkin. Japanilaisista Datsun jatkaa Nissanina, mutta Isuzun henkilöautoja ei enää ole. Saksalaisista ovat kadonneet NSU, Glas ja lisenssi-Fiateja tehnyt Neckar. Trabant ja Wartburg menivät reaalisosialismin mukana. Neuvostoliitosta tuotiin Moskvitsia, Volgaa ja Jaltaa ja hieman myöhemmin Ladaa, mutta nyt on hiljiasta.

Kaikki englantilaiset kansanmallit romahtivat, sillä Vauxhallia, Triumphia, Austinia, Morrista, Sunbeamia ja Hillmania ei enää ole. Ranskasta ovat hävinneet Simca ja sittemmin myös Talbot. Kato on käynyt myös Amerikassa. Ainakin Plymouth, Studebaker ja Oldsmobile ovat lakanneet olemasta, eivätkä nykyiset Chevroletit ole enää perinteisiä Letukoita. Ruotsalaisten Saabille kävi niin kuin kävi, ja Volvo myytiin kiinalaisille, vaikka nimenä se on yhä elossa.