Viime perjantaina ilmaisin Facebookin
statuspäivityksessäni ilon siitä, että helikopterin ja kymmenien vapaaehtoisten
voimin etsitty vanhus oli löytynyt "olosuhteisiin nähden hyvässä
kunnossa". Toimittajan ei tarvinnut kirjoittaa surullista onnettomuusuutista
eikä papin tarvinnut odottaa sitä tiettyä soittoa.
Päivitykseni kirjoittamisen jälkeen minua alkoi
sietämättömästi vaivata siihen lipsahtanut kirjoitusvirhe. Vielä sallin sen,
että yhdestä sanasta puuttui kirjain. Sellaista sattuu. Sen sijaan en voinut
hyväksyä sitä, että olin kirjoittanut pisteen ja lainausmerkin väärin päin. Se
viittasi osaamattomuuteen.
Suhteellisuudentaju ei ole ihmismielen
perushyveitä. Siitä todisti sekin äiti, jota oman lapsen kuoleman keskellä
kohtuuttomasti harmitti, että kukkamaljakko oli kaatunut keittiön pöydässä:
"Minulta oli juuri lapsi kuollut, ja minä vain sadattelin sitä likaantunutta
pöytäliinaa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti