On ikiaikainen urbaanilegenda, että vanhemmat pystyisivät
kovin paljon vaikuttamaan siihen, mitä lapsesta tulee. Hänen lahjakkuuttaan voi
harjoituttaa, mutta sitä ei voi enentää. Hänen temperamenttiaan ei voi muuttaa.
Hän on syntyjään rohkea tai varonainen, sosiaalinen tai ujo, rauhallinen tai
äkkinäinen.
Ajatuksen tueksi minulla on monia tarinoita, ja kerrotaan
taas yksi.
Seitsentoistavuotiaat kaksostytöt olivat siinä iässä, että
oman persoonallisuuden arviointi alkoi jo onnistua. He istuivat kahdestaan ja
miettivät, keitä he olivat. Toinen oli suruton huithapeli, lattia täynnä
vaatteita ja kirjoituspöydällä kaikki ojennuksessa. Toinen oli murehtija, jolla
kaikki oli säntillisesti paikoillaan.
"Tällaisia me ollaan", he sanoivat.
"Toistemme vastakohtia, yö ja päivä. Ja kuitenkin vanhemmat ovat taatusti
koettaneet kasvattaa aivan samalla tavoin. Ei siinä ole ollut mitään eroa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti