Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjaa on kuulemma vankiloiden luetuin kirja. Tietyllä tavalla se on epäkirjallisuutta, ja jossain mielessä on oikein, jos sen kirjoittajaa ei hyväksytä kirjallisten näyttöjen puutteessa Kirjalijaliiton jäseneksi.
Joskus kannattaa kuitenkin katsoa, millaiselta maailma näyttää omien suorakulmioiden ulkopuolelta. Vuorisen tekstistä on pakko tunnustaa, että siinä sukelletaan maailmaan, joka on totta isolle määrälle ihmisiä: viinan kanssa läträämisen ja irrallisten naissuhteiden keskellä sunnuntaipäivän formulat ovat korkeakulttuuria.
Epäilen, että Juha Vuorinen on paljon sivistyneempi ja oppineempi kuin kehtaa tunnustaa lukijoilleen. Lisäksi myönnän, että monesti naurahdin kesken lukemisen. Lopulta alkoi vähän kyllästyttää. Ensimmäisen 150 sivun jälkeen kirjan tarina ja näkemys oli tyhjäksi tyhjennetty, mutta se 150 kannatti lukea.
Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti