Napoleon, joka meistä näyttää kaiken tämän liikkeen
johtajalta (samoin kuin villeistä näytti se veistos, joka oli asetettu laivan
keulan kärkeen, laivaa ohjaavalta voimalta), oli koko tämän toimintansa ajan
lapsen kaltainen, joka ajaa vaunuissa ja vaunun sisässä riippuvista nauhoista
pidellen kuvittelee ohjaavansa hevosta.
Leo Tolstoin Sota ja rauha on fyysisesti painava teos,
muttei sittenkään raskaslukuinen. Tolstoi kuljettaa tarinaa hyvin, ja
sotakuvauksien kohdalla voi harppoa kokonaisuuden kärsimättä.
Kirja opettaa historian tulkintaa.
Olen kuullut esimerkiksi huhusta, jonka mukaan Suomen
EU-liittymisneuvottelujen tulokseen vaikutti oleellisesti se, että silloinen
ulkoministeri Heikki Haavisto olisi nukahtanut kesken yöllä käytyjen
ratkaisevien neuvottelujen.
Onpa juuri tämä huhu totta tai, merkittävä osa historian käännekohdista perustuu epäoleellisiksi luultuihin sivuseikkoihin: Suuri johtaja oli riidellyt aamulla vaimonsa kanssa ja päätti näyttää edes kenraaleilleen. Päällikköä väsytti ja hän valitsi oikoreitin, joka ei muuten olisi pälkähtänyt kenenkään mieleen. Vatsavaivat pakottivat lykkäämään hyökkäystä iltapäivään otollisena pidetyn aamunkoiton sijasta.
Leo Tolstoi: Sota ja rauha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti