Ei kuitenkaan petturi tai aatteidensa pettäjä

Sini Saarelan tultua vangituksi minulle tuli surullinen olo. Pelkäsin, että hän olisi niitä nuoria sankarivainajia, jotka ovat antaneet hyvän aatteensa puolesta turhanpäiväisen uhrin.

Noin kolme kuukautta myöhemmin tilanne näyttää hieman toisenlaiselta ja minun on tarkistettava näkemyksiäni, mutta vain osittain. Pelkojeni vastaisesti Saarela pääsi säikähdyksellä. Toiseksi minun on myönnettävä, että tietoisuus arktisten alueiden luonto-ongelmista on lisääntynyt  Suomessa ja ehkä muuallakin Euroopassa.

Samalla on selvää, että Venäjälla arktisten alueiden linja ei ole muuttunut. Sikäläisessä hallinnossa ratkaisuja ei tehdä ulkomaisten aktivistien mukaan. Päinvastoin Vladimir Putin pelasi korttinsa kokeneen ammattipoliitikon tavoin. Hän sai hyvää mainosta osoittaessaan armeliaisuutta ja voi jatkaa arktisten alueiden politiikkaansa entiseen tapaan.

Periaatteelliselta kannalta tapaus on mutkikas. Saarelan yhteydessä olen muistellut jostain lukemaani Ricardo Flores Magonin tapausta. Joskus Meksikon vallankumouksen aikaan yhdysvaltalainen oikeus tuomitsi tämän meksikolaisen miehen pakkotyöhön. Syynä oli se, että hän oli allekirjoittanut erään anarkistisen julkilausuman, jossa hyökättiin yksityisomaisuutta vastaan. Vankilavuosien aikana hänelle tarjottiin armahdusta monta kertaa, mutta hän ei siihen suostunut. Syy oli yksinkertainen. Hän ei halunnut nöyrtyä kirjoittamaan armonanomuspaperia, joka olisi olisi ollut armahduksen edellytys.

Sellissään Ricardo Flores Magon myös kuoli, hengiltä kuristettuna. Jossain vaiheessa hän oli kirjoittanut tai sanonut: "Kun minä kuolen, ystäväni ehkä kirjoittavat hautakiveen: tässä lepää uneksija, ja viholliseni: tässä lepää hullu. Mutta kukaan ei uskalla kaivertaa siihen: tässä lepää pelkuri ja aatteidensa pettäjä."