Olen kuunnellut viime päivinä Samuli Putron uutta levyä
Taitekohdassa. Se on hyvä teos, ostamisen arvoinen. Ensimmäisellä
kuuntelukerralla sävelmaailma tuntui vieraalta, mutta jo toisella kerralla se
alkoi toimia.
Sanottajana Samuli Putro on hyvä ehdokas suomirokin
ykköseksi.
Olen kuullut myös pari Putron tuoretta haastattelua.
Tietystä mestarillisuudesta huolimatta olen epäillyt, kannattaako edes Putron
sanoituksia analysoida sen pitempään. Eivät ne kuitenkaan ole runoja, jotka
kestäisivät vain painettuina. Ne eivät ole romaaneja eivätkä filosofisia
teoksia.
Niihin pätee se, mitä Jaakko Löytty sanoi eräässä
konsertissa: "Nämä ovat vain lauluja, eivät mitään sen enempää."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti