Joku on sanonut, että Auschwitzin jälkeen runojen kirjoittaminen on mahdotonta. Ajatuksen pätevyys riippuu tietysti siitä, millaisia runoja tarkoitetaan.
Joka tapauksessa epäilen, että minun on kirjoitettava Auschwitzia koskevat rivini ennen kuin sinne loppuviikolla oikeasti menen. Paraikaa olen tässä lähitienoolla Krakovan kaupungissa, jossa on Euroopan kolmanneksi vanhin yliopisto.
Käynti odotellessa mietin 1900-lukua, minun vuosisataani, jolloin ihminen teki hulluudestaan teollisuutta. Tuo vuosisata on mittaamattomien myös slummien aikakausi. Nekin ovat keskitysleirejä.
Kierreltyäni päivän Liman pahimmilla alueilla kirjoitin matkapäiväkirjaani Franz Kafkaa lainaten: "Tältä seudulta ei ole mitään tietä elämään päin. Sitä vastoin on täytynyt olla olemassa jokin tie elämästä tänne. Näin eksyksissä me olemme."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti