Kirkonmenoissa enemmän väkeä kuin SM-liigassa

Usein vastattavakseni annettuja kysymyksiä on se, kuinka paljon "normaaleissa jumalanpalveluksissa" käy väkeä. Vastaus ei ole lainkaan yksiselitteinen, sillä keskiarvot ovat niin karkeita yleistyksiä todellisuudesta, että monesti ne peittävät enemmän kuin paljastavat.

Esimerkiksi kesäaikaan monissa seurakunnissa normaali messu on nimenomaan konfirmaatiomessu. Tämä tarkoittaa, että normaalisti kirkko on tupaten täynnä tai lähes täynnä.

Asian ymmärtämiseksi jumalanpalvelukset pitää jakaa neljään ryhmään.

Ensinnäkin ovat nämä konfirmaatiot ja tietyt joulunajan kirkot. Silloin tarvitaan koko kapasiteettia. Juuri näiden tilanteiden mukaan kirkot on suunniteltava, ja tämänkin vuoksi on syntynyt mielikuva tyhjistä kirkoista. Voi sitä seurakuntaa, jonka kirkko olisi täynnä joka pyhä. Mihin sitten jouluna mahduttaisiin?

Toista ryhmää ovat tavallista merkittävämmät pyhät, kuten pääsiäinen tai vaikkapa äitienpäivä, jos siihen liittyy äitienpäivälounas. Pirkkalan kokoisessa seurakunnassa 200 henkeä on hyvin realistinen tavoite.

Kolmanneksi ovat aivan tavalliset sunnuntait, jolloin ei ole yritettykään mitään erikoista. Pirkkalassa lukemat ovat 40:n ja 60:n välillä. Jostakusta tämä saattaa tuntua vähältä, mutta kannattaa huomata, että kun julkkikseksi luokiteltava Panu Rajalaa tuli Pirkkalan kirjastoon kuulemaan 66 henkeä, paikallislehti otsikoi: "Panu Rajala veti kirjaston täyteen."

Neljättä ryhmää ovat viimeiset jämäsunnuntait, kuten uudenvuodenpäivä tai sunnuntaiksi osuva vappuaatto. Ei silloin kukaan jaksa. Väkimäärää voi jäädä kahteenkymmeneen.

Ilmeisiä väärinkäsityksiä on ainakin kaksi.

Ensinnäkin luullaan, että kansa kävisi katsomassa enemmän jääkiekon SM-liigaa kuin osallistuisi jumalanpalveluksiin. Ei käy. Yksittäisissä kiekkopeleissä on paljon väkeä, mutta liigan kokonaiskatsojamäärää häviää kirkonmenoille.

Toiseksi luullaan, että menneisyydessä olisi jokin kulta-aika, jolloin ihmiset olisivat pyhä pyhältä täyttäneet kirkkoja. Eivät ole. Vuonna 1952 viikoittaisiin jumalanpalveluksiin osallistuttiin Suomessa aivan samalla aktiivisuudella kuin nykyään. Tarkkaan ottaen on ollut jopa nousua, tosin vain 0,1 %.