Etten vain edistäisi kun yritän vastustaa

Facebookissa on jaettu innokkain ja myös vilpittömin mielin poliisin nimissä kirjoitettua viestiä, jossa varoitusten ohella kerrotaan itsemurhaan ajautuneesta nuoresta. Tekstin mukaan hän olisi ollut vain 14-vuotias koulukiusattu.

Kirjoittaja on varmaankin tyytyväinen seuratessaan luomuksensa laajaa jakelua. Minä en levittäisi tätä tekelettä, sillä liian usein me puheillamme ja teoillamme edistämme juuri sitä, mitä kuvittelemme vastustavamme. Ahdistunut ihminen ei lue kokonaisuuksia, vaan poimii sattumanvaraisesti pieniä paloja, jotka vahvistavat omaa pahaa oloa. On mahdollista, että tämä viesti todellisuudessa rohkaisee itsemurhaan, vaikka se näyttäisi kuinka hyvältä tasapainoisen ihmisen silmissä.

Koulukiusaaminen ja itsemurha ovat liian vakavia asioita, että niiden vastustamisen varjolla hankitaan maanlaajuista tykkäämistä.

Ensimmäisessä seurakuntatyössäni tein muutamia virheitä, joita olen sen jälkeen visusti välttänyt. Jostain syystä päätin kieltää esimerkiksi pelikortit leireiltä, koska arvelin niiden johtavan uhkapelaamiseen. Siitä se ongelma alkoi ja yltyi ja lopulta rehotti. Sen jälkeen en ole kieltänyt, eikä ole ollut ongelmaakaan.

Kouluissakin on valistettu epäilyttävällä tavalla. Jokunen vuosi sitten oli muotina tuoda nuorten eteen entisiä narkomaaneja, jotka "tiesivät mistä puhuivat". Väkivaltaa taas vastustettiin näyttämällä inhorealistisia kuvia väkivallan seurauksista. Tehokasta oli. Jotkut oppilaat poistuivat salista oksennus kurkussa.

Näistä spektaakkeleista on onneksi päästy eroon melkein joka paikassa. Jokainen kuiville päässyt narkomaani on kaiken muun ohella todiste siitä, että huumeet voivat olla vain yksi elämän välivaihe, jonka jälkeen pääsee esiintymään kuin rocktähti. Väkivaltakuvat ovat vastenmielisiä normaalille oppilaalle keskellä koulupäivää, mutta kukaan ei tiedä, miten ne vaikuttavat kaupungin yössä humalaisen machoilijan mieleen.

Tämän kirjoitettuani tietysti toivon, etten tässä itse edistäisi sitä, mitä haluan vastustaa.