Myönnän olevani täysin riippuvainen tietokoneista.
Aktiivisessa käytössäni minulla on neljä erilaista, ja lisäksi olen huolehtinut
siitä, että perheenjäsenillä on omansa, jottei minun tarvitse odotella omaa
vuoroani. Viimeistään tabletin hankittuani en ole lähtenyt juuri mihinkään
ilman tietokonetta - pihanperän roskikselle ehkä.
Älypuhelimesta en taas ole innostunut ollenkaan. Olen kaiken
aikaa kummastellut, millaisella intohimolla suhtaudutaan tuohon laitteeseen,
jonka kiertämätön ongelma on sen liian pieni näyttö. Ymmärrän kyllä, että se on
otettava kaupungille tai matkalle mukaan, koska puhelinkoppeja ei enää ole. Kokoaikainen
räplääminen sen sijaan tuntuu oudolta.
Monilla nuorilla kännykkä on aina kädessä. Siitä on tullut
suorastaan ruumiinosa. Olenkin joutunut käyttämään rippikoululaisten kanssa
sanamuotoa: "Irrottakaa hetkeksi puhelin kädestänne."
Erityisesti joillekuille tytöille kännykästä irti
päästäminen on vaikeaa, koska heillä ei ole vaatteissaan taskuja. Monet heistä
ovat vihkiytyneet puhelimeensa tiukemmin kuin aviovaimot sormukseensa. Siihen
on oltava kokoaikainen kosketuskontakti. Se pitää tuntua iholla.
Puhelimeen tulevia viestejä on luettava kaiken aikaa. Monet
nuoret tunnustavat, että nukkuminen on vaikeaa, kun kännykkä vilkkuu ja
viestejä pukkaa koko ajan. Puhelin on kuin lemmikkieläin, jota on muistettava
helliä säännöllisen lyhyin ajoin.
Näitä fundeeraillessani minua alkoi kiusata, että olen
nähnyt tämän ilmiön ennenkin. Vastauksen keksiminen kesti aikansa, mutta
vihdoin tajusin: tuohan laite on vanha kunnon Tamagotchi jostain 1990-luvulta.
Vieläkö muistatte tuon japanilaisen keksinnön, virtuaalisen
lemmikin, joka kehitettiin vuonna 1996? Tamagotchin hoitoon kuuluvat
todellisesta elämästä peräisin olevat askareet, jotka toteutetaan Tamagotchin
kolmen painikkeen avulla. Jos Tamagotchia ei muista hoitaa, se voi sairastua ja
vaikka kuolla.
On kahdenlaista kännykän ja/tai muun teknisen laitteen käyttöä: riippuvuutta (huono asia) ja oikeaa kiintymystä (hyvä asia).
VastaaPoistaMyönnettäköön, että suurin osa nuorisosta ja kuuleman sekä näkemän mukaan myös aikuisista on pelkästään riippuvaisia kännyköistään - eikun anteeksi siis älypuhelimistaan, "kännykkähän" on vanhentunut ja halveeraava nimitys heidän hienolle laitteelleen - mutta sitten on myös ihmisiä, jotka ihan vain sattuvat tykkäämään puhelimestaan tai tietokoneestaan enemmän kuin ihmisten seurasta. Nämä henkilöt eivät yleensä ole jatkuvasti yhteydessä toisiin, vaan räpeltävät muuten vain, koska se on heidän sosiaalista kanssakäymistään kaverin (=puhelimen) kanssa. Tai sitten he ovat jonkin sortin ujoja tai autisteja, joille kanssakäyminen ihmisen kanssa onnistuu parhaiten virtuaalisesti.
Kännykästään kännykän vuoksi kiinnostumisessa ei ole mitään pahaa. Kännykästä pelkän riippuvuuden takia kiinnostumisessa on.
Tamagotchi oli tosin ihan hyvä vertaus näille riippuvaisille.