Ateistiksi julistautunut Kimmo Käärmelahti ajatteli tarjota kirkkovaaliehdokkuudellaan
Savonlinnaan vaihtoehdon, jota hänen kaltaisensa ihmiset olisivat voineet
äänestää. Hänen vaalilauseensa olisi ollut: "Jumalaan en usko mutta
kirkkoon haluaisin uskoa." Hän sanoi, että valituksi tultuaan hän olisi tukenut
ennen muuta seurakunnan diakoniatyötä ja vaikuttanut omalta osaltaan myös kirkon
yhteiskunnallisen aseman purkamiseen.
Lopulta Käärmelahti vetäytyi ehdokkuudesta, koska ei omien
sanojensa mukaan halunnut loukata uskovaisia, agnostikkoja eikä ateisteja. Hän
aiheutti suunnitelmillaan laajaa hämminkiä. Kyse ei ollut siitä, että hän olisi ollut Vapaa-ajattelijoiden jäsen.
Käärmelahden kaltainen ehdokas on helppo torpata. Voi sanoa,
ettei Setan hallintoon ole pääsyä homofobisella ihmisellä tai ettei pasifisteja
valita reserviupseerien johtoon. Ihminen ei voi julkisesti vastustaa sitä
asiaa, jota hänet on valittu kannattamaan.
Kaikesta huolimatta olisin suonut tälle ateistille hänen
ehdokkuutensa. Eihän Savonlinnaan olla sentään pappia valitsemassa. Suomessa
oli sitä paitsi pasifistinen puolustusministeri Yrjö Kallinen vuosina 1946 -
48, ja tässä sitä edelleen sätkitään itsenäisenä valtiona.
Ei siellä kirkkovaltuustossa yksi epäilijä turmiota tekisi,
antaisipa vain pikantin sävyn ja toisi kokouksiin erilaista näkökulmaa. Jeesus teki
täysin tietoisen valinnan kutsuessaan mukaan etäisesti Käärmelahtea
muistuttavan Tuomaksen. Jälkiviisaat
voivat tietysti kritisoida hänen valintaansa ja sanoa, että joku uskovaisempi
olisi ollut oikea valinta. Niin kummalliselta kuin se tuntuukin, jopa Juudas
oli itse Kristuksen valittu.
Enemmän minä olen huolissani niistä valtuutetuista, jotka
ovat kaiken aikaa heilahtamaisillaan helluntailaisiksi tai puuhaavat jotain
valepiispaa luterilaisen kirkon sisään (siis nämä äkkiväärät naispappeuden
vastustajat, jotka ovat ryhmittyneet ns. lähetyshiippakunnaksi, suomentajan
selitys). Vaarallisia ovat myös ne valtuutetut, jotka ymmärtävät vain merkin €
symboliikkaa.
Usko ja epäusko ovat muutenkin mutkikkaita asioita. Tänään
uskomme näin, huomenna noin. Vakaumuksen laatu vaihtelee iän, elämäntilanteen,
vuorokauden ja ympäristön mukaan. Avoimen tähtitaivaan alla harvoin tapaa
asiastaan vakuuttuneita ateisteja. Ruuhkabussissa maanantaiaamuna klo 7.15
useimpien usko on taas varsin ohutta.
Mukava kirjoitus jossa jää vähemmälle huomiolle se, että reserviläisten hallituksesta saattaisi pasifistille löytyä paikka, jos 60% yhdistyksen jäsenistä olisi pasifisteja. Omalla ehdokkuudellani halusin antaa äänen niille 60%:lle kirkon jäsenistä, jotka uskovat kuten minä; eli eivät usko kristinuskon jumalaan.
VastaaPoistaRehellisyyden nimissä on myös sanottava, että ehdokkuuttani ei torpannut seurakunta vaan neljän puolueen yhteislista, jonka muutamille kokoomuslaisille ja keskustalaisille ehdokkuuteni ei sopinut. Punainen kortti ei siis noussut niinkään hengellisen kuin poliittisen vakaumukseni vuoksi. Liekö sitten ehdokkuuteni estämisen varmistelua se, että hylkäämisestäni ilmoitettiin minulle vasta ehdokaslistojen jättämismaanantaita edeltävän perjantain iltapäivällä.
Kiitos täydennyksestä.
VastaaPoistaKun matkan päästä ottaa kantaa kaukaisiin paikallisiin tapahtumiin, joutuu aina käsittelemään ikään kuin kuviteltua asiaa. Tekstiin voisi aina kirjoittaa varauksen: ”Sikäli kuin asiat ovat edelleen suunnilleen niin kuin niistä on lehdissä kirjoitettu.”
Tällä kertaa asianomaisen tarkennukset eivät kumoa asian periaatteellista puolta, joka minua tässä ennen muuta kiinnostaa.