Tavisten sensuuri, osa 2/2

Hautaustoimiston ikkunassa oli lause: "Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho." Allekirjoituksena oli Mika Waltari.

Hautaustoimisto ei saa myydä varastettuja kukkia, muttei myöskään varastettuja lauseita. Siksi kävelin sisälle ja sanoin, että jos Waltari on tuollaista kirjoittanut, se ei ole hänen omaa tekstiään, vaan hän on poiminut sen suoraan Raamatusta. Sanoin, että pahvi vaati korjaamista. Huomautuksestani kiitettiin, mutta näyteikkunaa ei koskaan muutettu.

Laajasti myyntiin päätyneissä kuolinadresseissa näkyy sama tekijänoikeusrikos. Onko se puutteellista kirjallisuuden tuntemusta vai halutaanko korrektisti tarjota tekstejä, jotka ateistikin saattaa ostaa?

Adresseissa ovat Mika Waltarin nimiin kirjoitetut sanat: "Me olemme niin kuin uni ja niin kuin ruoho maan joka puhkeaa kukkaan ja ehtoolla leikataan."

Alkuperäinen Raamatun teksti taas kuuluu näin: "He ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa: aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja kuivettuu."

Rikos ei peity sillä, että ajatusta vähän lyhennetään, muutetaan sen persoonapronominia ja vaihdetaan ilta ehtooksi.