Jollekulle sosiaalipsykologille minulla olisi kiinnostava aihe: Matkustajan istumapaikan valinta puolityhjään bussiin astuttaessa. Kuulemma on jossain tutkittukin.
Olen huomannut, että jostain syystä juopot suosivat minua. Viimeksi Helsingin asemalla joku ikäiseni mies istuutui vastapäätä. Hän tervehti, ja jo siitä tiesin, että hän oli ainakin jonkin verran hönössä. Eihän kukaan nyt selvin päin rupea ystävälliseksi. Hän jatkoi keskustelua pohtimalla junien lähtöjärjestystä, joka hänen mielestään oli poikkeuksellinen. Jyväskylän junan olisi pitänyt mennä ensin. Hän kysyi, olinko tulossa töistä, ja minä vastasin että tavallaan.
Sitten uppouduin kirjaani. Humalaisten kanssa jaksan vaihtaa muutaman sanan, mutta pitkiä hölinöitä en jaksa.
Ilmeni, että mies oli matkalla Jokelaan. Jospa hän oli luokkakaverini aivan ensimmäisiltä kouluvuosilta. Tämä olisi meidän kohtaamisemme. Olisimme voineet ehkä muistella Jokelan kansakoulua, mutten viritellyt keskustelua.
Jäin junasta Järvenpäässä. Moikkasin häntä, kun poistuin, ja hän toivotti hyvää joulua. Se oli ensimmäinen saamani toivotus tänä vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti