Maailman reunoille

En ole ennen käynyt Irlannissa, mutta tällä viikolla menen. Olen aina himoinnut maailman reunoja ja kaupunkien laitamia. Niissä olen ollut enemmän kotonani kuin keskellä.

On montakin syytä.

Monia vuosia sitten olin Tampereella Irlantilaisen kuvataiteen näyttelyssä. Mikään muu taidenäyttely ei ole puhutellut minua yhtä paljon. Tilan kokemus jäi mieleen. Irlantilaisissa kuvissa oli paljon avaruutta ja tyhjää, tarpeellista tilaa.

Ja sitten muistan sen, kuinka astuin Bratislavassa hissiin irlantilaisen miehen kanssa. Lyhyen matkan aikana ehdimme kertoa, mistä olimme kotoisin, ja sen jälkeen olla samaa mieltä siitä, että kumpikin olimme rajoilta. Yhteisymmärrys oli täydellinen.

Ja vielä ovat ne Irlannin maajoukkueen kannattajat, jotka Saksan MM-kisoissa lauloivat ylpeänä joukkueestaan ja joukkueelleen, vaikka häviö ja putoaminen oli jo varma. Stadion oli yhtä suurta hartaushetkeä. Joskus tappio voi olla kaunis. Silloin oli.