Tätä kirjoittaessani olen matkalla Helsinkiin ja jälleen
kerran ilman puhelinta, joka on kotona jossain makuuhuoneen yöpöydällä.
Kännykkä ei ole minulle ruumiinjäsen niin kuin monelle muulle, vaan se on
muistettava joka kerta erikseen.
Pitkään puhelimeen puhuminen oli vastenmielistä. Vähitellen
olen oppinut sitä sietämään, mutta tämän parempiin tuloksiin en ole päässyt.
Jotta kännykällä viitsisi olla netissä, laitteen tulisi olla
niin suuri, ettei se enää mahdu taskuun eikä sitä viitsi kuljettaa mukana.
Pieneltä näytöltä tihrustamiseen on vaikea tottua, kun kotitietokoneella on
kaksi suurikokoista näyttöä ja kolmaskin kelpaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti