maanantai 25. heinäkuuta 2016

Silmin näkemisen vaikeus

Viime viikolla Hämeenlinnassa oli kaksi kuollutta ja useita loukkaantuneita vaatinut liikennonnettomuus. Ajan kolaripaikan ohi viikoittain, joten minua on kiinnostanut tavallista enemmän, mitä onnettomudessa tapahtui. Vielä sitä tietoa ei ole tullut. Ehkä ei koskaan tulekaan. Ehkä silminnäkijät eivät osaa kertoa.

Silminnäkijänä olemisen vaikeuteen törmäsin toissa keväänä Prahassa.

Odottelin hotellille vievää bussia metroaseman vieressä. Ilta oli myöhäinen, vähän yli kymmenen.
Näin ehkä kolmenkymmenen metrin päässä miehen kaatuvan selälleen ja lyövän takaraivonsa asfalttiin. Hän nousi pystyyn ja kaatui taas. Sen jälkeen hän jäi makaamaan elottoman oloisena ja hänen seurassaan olleet viisi ihmistä, joista kaksi oli naista, kokoontuivat hänen ympärilleen. Mies ei liikkunut mihinkään. Kukaan bussia odottaneista paristakymmenestä ihmisestä ei reagoinut tilanteeseen, enkä minä havainnut tilanteessa moraalista velvollisuutta poimia. Tuollainen tapaus on prahalaisten vastuulla.

Kun bussi vihdoin tuli ja lähti, mies makasi edelleen jalkakäytävällä, johon hänet oli nostettu. Hän oli tajuton tai kuollut.

Jos poliisi olisi tullut kuulustelemaan minua kuulustelemaan, en olisi osannut sanoa mitään. Edes tapahtuman päivämäärä ei ole enää muistissani. Ainoa, mitä voin sanoa aivan varmaksi, on tapahtumapaikka ja kellonaika eli joskus klo 20 - 22. Seurueessa oli noin 4 - 6 ihmistä, ja heistä yksi tai kaksi oli naisia. Uhri kaatui itse tai hänet kaadettiin. Hän kaatui yhden kerran tai kaksi tai ehkä kolme. Jollain kertaa hän todennäköisesti löi takaraivonsa asfalttiin. Hän kuoli siihen, menetti tajuntansa tai oli muuten vain hiljakseen.

En muista hänen ulkonäköään, en seuralaisten ulkonäköä. En tiedä, soitettiinko paikalla ambulanssia. En osaa sanoa mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti