Aikaa on sen verran kuin kuuluu olla

Viime kesänä minut pysäytti tämä ajatus: "En ole kahdeksana vuonna Helsingissä tavannut kuin yhden ihmisen, joka ei olisi valitellut, että työtä on liian paljon ja liian paljon menoa. Tuo yksi oli eräs pitkäaikainen vanki Helsingin keskusvankilasta."

Ajatus on Juhani Rekolalta, ja erityiseksi sen tekee se, että se on kirjoitettu vuonna 1952.

Heräsi taas epäilys, että tunne ajan riittämättömyydestä johtuu muustakin kuin "nykyajasta" tai modernin yhteiskunnan "hektisyydestä". Jospa vika onkin vain omassa päässä.

Olen astunut lyhyen askeleen kohti mielenrauhaa, kun aloin miettiä, olisiko kristillisessä perinteessä ja ajattelutavassa jotain aika-ahdistusta helpottavaa.

Rupesin ajattelemaan, että ehkäpä minulle on annettu aikaa juuri sen verran kuin minulle kuuluu.

Jos sitä olisi enemmän, vahvistuisin luulossani, että minun tehtäväni on korjata maailman kaikki viat. Tai että voisin tehdä kaiken kysymättä muilta apua ja antamatta heidän tehdä. Tai että minun ei lainkaan tarvitsisi pohtia elämän tärkeysjärjestyksiä, kun joka tapauksessa ehtisin mitä vain.Tai että ihmisen täytyy tehdä kaikki itse, omin nokkineen, ilman Jumalaa, oman päänsä varassa, väkisin punnertaen ja sketsisarjan sanoja hokien, ettei tartte auttaa.