Hyvää, klassista musiikkia

Tällaistakin tapahtuu.

Joskus marraskuussa melko kauan sitten ajelin kaupungista kotia kohti. Tien varteen oli parkkeerattu auto ja sen auton viereltä mies viittilöi pysähtymään. Seisautin ja katsoin, mikä oli tilanne.

Maassa makasi joku mies ympäripäissään. Se ei liikkunut, örisi vain ja sen naama oli ihan ravassa eivätkä sen jalat kantaneet mihinkään. Siinä se oli kuin saveen pudonnut velli. Naamassa oli verta, mutta se hengitti.

Toinen mies tuumasi että jotain piti tehdä, ja niin me nostelimme miestä viereen. Ei kauheasti huvittanut ottaa niin likaista miestä kyytiin, mutta tavarasäiliöstä löytyi jokin vanha viltti ja se me levitettiin takapenkille ja nostettiin kaveri sinne. Nostettiin siinä luulossa, että se olisi osannut sanoa minne se oli menossa, mutta kauan me saatiin tivata siltä osoitetta, varmaan viisi minuuttia. Sitten se örisi osoitteen, joka tuntui osoitteelta.

Lähdettiin liikkeelle ja tultiin sille kadulle, jonka mies oli sanonut osoitteeksi, mutta ilmoittamansa numeron kohdalla se sanoi, ettei se kuitenkaan asunut siinä talossa, vaan käski ajaa samaa katua alas. Melkein jokaisen talon kohdalla kyselin tämäkö se oli vai tämä, mutta aina se viittoili ettei muuta kuin eteenpäin vaan. Lopulta ajettiin koko katu alas ja mies sanoi, että se olikin viereinen katu.

Alkoi harmittaa.

Kysyttiin olisiko sillä jotain papereita, ja se kaivoi niitä taskusta esiin. Siinä oli lääkäriaika ja henkilöpaperit, mutta niissä ei ollut osoitetta. Vielä oli jokin lehtitilauslappu – tai oikeastaan se oli arpa, joka ei tällä kertaa tilannut mutta osallistui arvontaan – ja siinä oli nimi joka näytti täsmäävän.

Talutettiin mies kolmanteen kerrokseen ja tultiin sen kotiin. Loppujen lopuksi se oli ihan siisti kämppä.

Saatiin vietyä mies petille.

Silloin hän sen kysyi: "Haluatteko kuunnella hyvää, klassista musiikkia?"

Me sanottiin, ettei nyt tällä kertaa mutta ehkä joskus toiste sitten. Lähdettiin että morjensta vaan ja koeta pärjätä. Mutta ovelta oli pakko vielä kääntyä takaisin.

Katsoin sen kirjahyllyn. Siellä oli toistasataa levyä, ja ne olivat yksinomaan hyvää klassista musiikkia Bachia, Mozartia ja Tšaikovskia, aakkosjärjestyksessä kaikki.