Aikuiset ja ilkivalta

Toissa kesänä ajoin lapsuudenmaisemieni läpi. Näytti pahalta niin, että sieluun sattui.

Koko meidän lapsuutemme metsä oli yhtä avohakkuuta. Siellä olivat olleet meidän piilomme, majamme, retkipaikkamme. Siellä olimme leikkineet toista maailmansotaa, jossa englantilaiset aina voittivat ja saksalaiset aina hävisivät.

Puiden kaataminen oli varmaan laillista, eikä sitä olisi millään valituksilla voinut estää.

Silti minä ajattelin: ilkivaltaa on aina, mutta sanaa käytetään vain silloin, kun nuoret ovat syyllisiä.