Kristityksi ilmoittautuvia on enemmän kuin Jumalaan uskovia

Tuoreita numeroita tältä vuodelta

Almamedia on teettänyt tutkimuksen suomalaisten jumalauskosta.

Ensin tylsiä numeroita: Tutkimuksen mukaan 37 % uskoo luterilaisen kirkon tai jonkin muun kristillisen kirkon Jumalaan. Muiden uskontojen Jumala saa vain yhden prosentin kannatuksen, kun taas ”johonkin muuhun korkeampaan voimaan” sanoo uskovansa 21 %. Hieman useampi kuin joka kymmenes ei osaa kertoa kantaansa, ja 29 % ilmoittaa, ettei lainkaan usko.

Alueellinen vaihtelu on suurta. Vaasan vaalipiirissä luterilaisella Jumalalla on 46 prosentin kannatus, Pirkanmaalla 34 prosentin ja Helsingissä lukema on 20.

Tutkimuksesta on tärkeä tietää, että tuore tulos on saatu puhelinhaastatteluilla ja web-kyselyllä. Nettigallupeissa ääripäät aina korostuvat. Jos kantana on ”en osaa sanoa”, tuskin sitä jaksaa kertoa web-kyselyllä.

Tuloksia on kiinnostava verrata juuri julkaistuun kansainväliseen tutkimukseen (Pew Research Religion). Sen mukaan 77 prosenttia suomalaisista pitää itseään kristittyinä. Kirkollisesti aktiivisia kristittyjä Suomessa on vain 9 prosenttia.

Riippuu paljon siitä, miten, missä ja milloin kysytään

Olen suhtautunut varsin tyynesti ihmisten Jumala-uskoa koskeviin tutkimuksiin. En innostu, en masennu. Ne kertovat yhtä sun toista, mutta jonkin oleellisen ja vaikeasti ilmaistavan ne sivuuttavat.  Luultavaa on, että ihminen ei aivan selkeästi kuulu vain yhteen ryhmään. Välillä ollaan toista mieltä, välillä toista. Luterilaisen uskon kannattajalla on heikot hetkensä, ja luultavasti useimpien uskomattomienkin epäusko välillä horjuu.

Jo Almamedian luvut osoittavat, että ihmisen asuinpaikka ja hänen ympärillään olevat ihmiset vaikuttavat vastauksiin. On luultavaa, että Helsinkiin kertyy ihmisiä, joille Jumalaan turvautuminen on oudompaa kuin pohjanmaalaisille, ja kaltaistensa seurassa eläminen vahvistaa edelleen outouden tunetta. Myös siirtolaisuuden määrä vaikuttaa gallupin tuloksiin.

Uskomista koskeviin vastauksiin vaikuttaa kysyjä, vastausaika ja -paikka.

Joku Dostojevskin henkilöhahmo ihmettelee, miksi Jumala tuntuu iltaisin olevan läsnä, kun taas aamulla katoaa jonnekin.

Aivan erilaisissa paikoissa tulee erilaisia vastauksia: tähtitaivaan alla, ruuhkabussissa, rautatieaseman vessassa, virastossa, koulussa, metsässä, hammaslääkärissä, kirkossa, Stalingradin taisteluissa, synnytyssalissa ja hautajaisissa.

Ihmisen uskonnollisuus vaihtelee myös sen mukaan, tuntuuko elämä täysin rauhalliselta ja turvalliselta, onko kriisi tai vaara uhkaamassa, ovatko ne meneillään vai onko niistä juuri selvitty.

Ihmisten vastausten vaihtelu ei lisää eikä vähennä Jumalaa

Ja olkoonpa uskomisen prosenttien kanssa miten hyvänsä, itse kohteestaan ne eivät kerro mitään. Jumala on tässä mielessä verrattavissa ulkoavaruuden elämään. Sen määrä tai laatu ei muutu sen mukaan, mitä ihmiset täällä maapallolla aiheesta ajattelevat.