perjantai 13. syyskuuta 2019

Persaukinen katujuoppo

Olin vaihdatuttamassa kellooni ranneketta. Työn tekemiseen kului puoli tuntia, jonka päätin käyttää menemällä kahville.

Kadulle tullessani melkein törmäsin noin kolmenkymmenen ikäiseen mieheen, joka pullo kädessään otti jalkakäytävän laajasti haltuun. Eiväthän tuollaiset ihmiset pahaa tee, ja niin kävelin jonkin matkaa hänen rinnallaan.

Miehellä oli asiaa. Hän hoilotti tai kailotti: "On hienoa olla persaukinen katujuoppo on vitun hienoa olla persaukinen katujuoppo."

Yhteinen matkamme katkesi, kun hän pysähtyi myyntikojun äärelle ja kysyi, paljonko maksaisi yksi omena.

En kuullut vastausta, koska olin jo etäällä.

Vielä kauempana oli tuon miehen syntymähetki. Luultavasti hänelläkin oli ollut äiti, joka hellästi puristi vastasyntynyttä itseään vasten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti