Toisen omaa saa ottaa jos on epätoivoinen nälkä

Alakoulun opettaja kertoi oppilaastaan, että tämä oli varastanut maanantaiaamuna kaupasta ruokaa, koska ei ollut saanut viikonloppuna kotona syödäkseen. Vai voiko tätä kuitenkaan kutsua varastamiseksi? Olisiko parempi käyttää sanoja "aamupalan hankkiminen"?

Jo Vanhassa testamentissa ilmaistaan periaate, että nälkäinen ihminen saa syödä rypäleitä lähimmäisensä viinitarhassa, mutta tultuaan kylläiseksi hän ei saa panna mitään astioihinsa. Vieraalla viljapellolla saa katkoa kädellä tähkäpäitä, mutta sirppiä ei saa heiluttaa.

Nykyäänkin tunnettu periaate "hätä ei lue lakia" siirtyi antiikin ajan roomalaisesta oikeudesta keskiaikaiseen lainsäädäntöön. Tämän periaatteen mukaan äärimmäisessä hädässä olevalla ihmisellä on velvollisuus säilyttää henkensä. Niinpä hänellä on oikeus ottaa toisen omaa syyllistymättä varkauteen.

Nämä periaatteet ovat näkyneet Skandinaviassa saakka. Väitöskirjani ohjaaja Virpi Mäkinen on löytänyt ruotsalaisen maakuntalain (1327) säädöksen, jonka mukaan toisen naurismaalta sai ottaa tarpeeseensa enintään viisi naurista.

Mainittu pieni koululainen ei saanut elatusta vanhemmiltaan, mutta hänen tukenaan on vahvoja voimia. Vanha testamentti, roomalainen oikeus ja vanhat ruotsalaiset maakuntalait ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että pieni koululainen teki vain oikeutensa mukaan. Ihmisellä on velvollisuus säilyttää henkensä.