Se minkä mummot ja papat osaavat

Traumaattisten kuolemantapausten äärellä olen nähnyt mummojen ja pappojen merkityksen.

Kun perheestä on kuollut nuori tai lapsi, läheisten ensimmäisiä huolia on, miten mummo tai pappa kestää onnettomuuden. Uskaltaako sille edes soittaa vai saako se sydänkohtauksen jo uutisen kuullessaan?

Näitä pohdiskeluja kuunnellessani olen sanonut, että hyvin todennäköisesti hän kestää murheen paljon odotettua paremmin. Hän voi yllättää kaikki.

Kun onnettomuudesta on kulunut muutama kuukausi, ilmenee monesti, että heikoksi vanhukseksi arvioitu onkin juuri murheen keskellä kaikista vahvin. Rauhallisella olemuksellaan hän kantaa nuorempia ja  on samaan aikaan sekä vakaumuksen että järjen ääni.

Vanhojen voima on siinä, että he ovat tottuneet menetyksiin ja oppineet niistä. He eivät ole niissä vasta-alkajia niin kuin heidän lapsensa ja lastenlapsensa. He ymmärtävät, minne ja miten kannattaa kulkea, kun nuoremmat ovat suuntaa vailla kompassin neulan pyöriessä ympyrää.