Kieli on muuttunut. Aiemmin puhuttiin ylioppilaaksi tulemisesta, mutta nykyään ylioppilaaksi valmistutaan. En tiedä, milloin ilmaisut ovat vaihtuneet tai kuka on muutosten takana. Noin kahden vuoden ajan olen kuitenkin kiinnittänyt asiaan huomiota.
Ylioppilaaksi valmistuminen hieman huvittaa. Jos ammattikoulut tekisivät mitä niiden pitäisi tehdä, voitaisiin puhua putkiasentajaksi tai kokiksi valmistumisesta. Ei muuta kuin työelämään ja ammattiin, jossa voi hyvällä tuurilla olla koko loppuikänsä.
Ylioppilaana oleminen on sen sijaan täydellistä keskeneräisyyttä. Valkoinen lakki vasta auttaa saamaan opiskelupaikan, josta voi joskus valmistua johonkin.
Tosin kaikki valmiiksi tuleminen on syvimmältään huijausta. Valmiita ovat vain matkansa keskeyttäneet. Siteeraan omaa vanhaa tekstiäni:
Varjele minut täysi-ikäisyydeltä / siltä etten koskaan katsoisi elämään / ja sanoisi että valmista on /Ettei ihoon kasvaisi teflonia / niin että vesi vain helmeilee / en perustelisi tekojani / elämän kovilla / tosiasioilla / en sanoisi että tämä on ainoa vaihtoehto / en vastaisi sujuvasti joka kysymykseen / en keskustelisi viisaasti kenen kanssa tahansa / vaan juoksisin paljain varpain pellolle / heittäisin mutapaakkuja / huutaisin en tule en tule / minua ette kiinni saa / ja linkkarilla veistäisin / sydämen kuvat uimakopin seinään /Tätä rukoilen Kristuksen tähden
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti