Piirrä saatana!

Piirrä saatana! Piirrä paha! Kun tällaisen työtilauksen esittää sarjakuvien tekijälle,  piirtäjän kynästä syntyy mielikuvitusolento, joka on jonkin verran ihmisen näköinen mutta vain jonkin verran. 

Sarjakuvissa ja pilapiirroksissa saatana ja paha tavataan kuvata sarvipäiseksi pikkupiruksi, jolla on hiilihanko kädessä. Taustalla loimottaa tulinen pätsi, ja siellä korkeat lieskat kärventävät helvetin vankeja. Tehosteina on liskoja ja käärmeitä. 

Tällä tavoin kuvattu paha on aika vaaraton asia. Tiedämme ettei sillä ole mitään tekemistä sen elämän kanssa mitä me elämme. Se on satujen maailmaa eikä siitä tarvitse välittää.

Kristillisellä uskolla ja Raamatulla on hyvin vähän tekemistä sellaisen opin kanssa, että olisi olemassa jokin persoonalliseksi pahaksi eli saatanaksi kutsuttava yliolento, joka olisi hyvän Jumalan lähes tasaveroinen kiistakumppani. 

Hyvän Luojan rinnalla ei ole mitään pahaa luojaa, ja mitä tahansa saatanasta ikinä opetetaankin, varmaa on, että Raamatussa paholainen on aina osa luotua maailmaa. Hänellä ei ole itsenäistä asemaa Luojamme rinnalla, ei ole eikä ole koskaan ollut.

Ja hyvä on tietää ehkä sekin, että oppi persoonallisesta pahasta eli paholaisesta ilmestyi Raamatun sivuille melko myöhään. Se tavataan vasta Vanhan testamentin nuorimmissa osissa ja vaikutteet ovat selvästi nähtävissä. Saatanasta alettiin puhua vasta silloin kun jouduttiin tekemisiin persialaisten valloittajien kanssa. 

Tästä huolimatta täytyy myöntää, että saatana kuuluu Uuden testamentin sanastoon ja myös Jeesuksen puheisiin. Evankeliumeissa sanat "paholainen" ja "saatana" mainitaan yhteensä noin neljäkymmentä kertaa. Kaikkein tunnetuin Uuden testamentin kertomus on luonnollisesti se, kun Jeesus ennen julkista toimintaansa vietti neljäkymmentä päivää erämaassa ja taisteli kiusauksia vastaan. 

Tässäkin kertomuksesta ilmenee, että ratkaistessaan suhdettaan perimmäiseen pahaan ihminen joutuu ottamaan kantaa hyvin arkipäiväisiin asioihin, kuten kunnian-, tai rahanhimoon tai väärään itseluottamukseen. 

Niinpä todellinen paha ei näyttäydykään sarvien ja hiilihangon kanssa. Todellisuudessa se ilmestyy arkipäiväisyyteen pukeutuneena. Se ei houkuttele ainakaan aluksi suuriin julmuuksiin, vaan pieniin askeliin ja laiminlyönteihin, ei mihinkään sen kummempaan kuin että poimi tuo yksi ainoa omena puusta ja kokeile miltä se maistuu, kokeile vain; tai ethän sinä nyt Jerusalemiin lähde, ethän; mitä sinne kuolemaan. Kierrä se kaupunki, sillä kantakoon ristinsä joku toinen. Kulje köyhän ja onnettoman ohi, älä välitä, varmaan joku toinen on jo soittanut puhelimellaan apua.