Aamulehti on tilannut minulta kolumneja niin, että niitä ilmestyy joka kuudes viikko. Joulukolumnini ilmestyi vain netissä ja oli sovitun kiintiön ulkopuolelta.
Minun on aina ollut helppo kirjoittaa joulusta. Niin paljon kuin olen sitä tehnytkin, minulla ei ole koskaan ollut vaikea löytää aiheeseen uutta näkökulmaa. Syynä on kertomuksen arkipäiväisyys, joka yhdistyy kristinuskon opilliseen ytimeen, inkarnaatioon eli Jumalan ihmiseksi tulemiseen.
Marian ja Joosefin kertomus sisältää paljon sellaista, mihin kuka tahansa ihminen törmää elämänsä aikana. On syvää hämmennystä (raskaudesta kuullut Joosef), yhteiskunnan vaatimukset (veronmaksu), elämän vaivalloisuus (sadankuudenkymmenen kilometrin matka), ulkopuolelle jääminen (ei löytynyt majapaikkaa), alkeelliset olot (seimi), lapsen syntymä ja vieraat onnittelijat (paimenet seimen äärellä). Ja kolme pistettä tähän. – Näistä kirjoitin kolumnini.
Aamulehden tekstin alla joku kommentoi: "Eikös jouluevankeliumin suurin ihme ollut siinä, että Jumala syntyi ihmiseksi?" En ole vastannut lehden sivuilla tähän kysymykseen, koska se perustuu jonkinlaiseen väärinkäsitykseen, ja niiden korjaaminen onnistuu vain ani harvoin. Yleensä tilanne menee vain entistä sekavammaksi. Kolumnissanihan ei ole kyse adjektiivien vertailuasteista suuri – suurempi – suurin. Jos joku sanoo, että hänen äitinsä on maailman paras äiti, hän ei tarkoita, että hänen äitinsä olisi parempi kuin sinun äitisi. Ihmeisiin ei sovi myöskään materiaalinen vertailu. Jos Jeesus olisi ruokkinut viidentuhannen ihmisen sijasta kymmenentuhatta, ihmeen ihmeellisyys ei olisi siitä tuplaantunut.
-------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti