Eilen illalla ajattelin tapaamaani viisasta miestä, jota paljon useammat kuuntelisivat, jos hän ei vain puhuisi niin hienosti.
Aamulla herätessäni taas muistelin Nasaretilaisen tapaa puhua ja sitä, että hän ei luonut uskonnollisia käsitteitä. Kaikki nuo laajoja kommentaarikirjoja synnyttäneet kristillisen kielen sanat - lunastus, sovitus, sakramentti, kolminaisuus, inkarnaatio, vanhurskaus - ovat hänen seuraajiensa keksintöä.
Nasaretilainen käytti sanoja, jotka olivat jo valmiiksi olemassa, ja siksi niitä ei tarvinnut selittää. Hän puhui kylvämisestä ja kalastamisesta, taikinasta, pellosta, hääjuhlista ja istumajärjestyksestä.
Sanat maistuivat samalta kuin leipä: heti niistä tiesi, mitä ne olivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti